Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. toukokuuta 2025
"Minä puolestani en luule tätä putousta niin vaaralliseksi, kuin te sanotte. Wangwanat ovat aina pelkureja vesillä; pienin veden väre on aina heidän silmissään kasvanut korkean laineen kokoiseksi. Jos minulla vaan olisi neljä valkoista miestä mukanani, niin näyttäisin pian teille, voiko putouksesta kulkea vai eikö."
Wangwanat pitivät tämän tapaturman uutena todistuksena siitä tuomiosta, joka retkikunnalle oli langetettu. He luulivat kurjuuden yön jo lähestyvän. Vihdoin saatiin sanomattomalla vaivalla venheistö siirretyksi putousten alapuolelle. Oli mennyt kolmekymmentä päivää ja neljä ihmishenkeä, ennenkuin oli päästy puoli peninkulmaa eteenpäin.
Wangwanat miehet, naiset ja lapset pitivät nyt hyviä päiviä sillä mitä olivat saaneet, ja kolmena päivänä söivät he niin paljon kuin jaksoivat. Juhlallisessa ilossa ja yltäkylläisyydessä vietettiin siten kolme päivää Mombitissa.
Aamulla 23 p. seurasi hän Stanleytä kappaleen matkaa ulkopuolelle Seramboa, jossa he erosivat ystävällisimmin tuntein toisistaan. Kauniin ratsastusaasin, jonka Stanley osti, kutsui hän Miramboksi, koska wangwanat, jotka myöskin olivat ihastuneet Mirambon miellyttävästä käytöksestä, tahtoivat niin.
Wangwanat, joiden voimat olivat uupuneet oikean ruoan puutteesta, tulivat kovin liikutetuiksi. Safeni hurmastui niin ilosta, että hän käyttäytyi oikein rajusti. Hän juoksi esiin, syleili Stanleyn jalkoja ja sanoi: "Oi, herra! Olemme saapuneet merelle! Olemme kotona! Olemme kotona! Meitä ei enää kiusaa tyhjä maha eikä inhottavat villit!
Wangwanat olivat nyt täydellisiä merimiehiä. He olivat oppineet soutamaan, perää pitämään ja purjehtimaan, ja kukin mies tunsi tarkalleen paikkansa ja kykynsä. Heinäkuun 21 päivänä saapui Stanley eteläisimpään noista peljätyistä Bumbiree-saarista, Mahyigaan, joka tarkan tutkimisen jälkeen huomattiin asumattomaksi.
Ei näkynyt metsäriistaakaan, jota olisi voinut ampua. Wangwanat kuljeksivat ympäröivissä metsissä hakien syötäviä juuria ja marjoja ja tutkien useita puita toivossa, että löytäisivät jotain, mikä voisi lieventää nälän tuskia. Muutamat heistä löysivät mätänevän norsun. Sitä söivät minkä jaksoivat, mutta rangaistus seurasi: he rupesivat oksentamaan ja tulivat sairaiksi.
Kesäkuun 6 päivänä illalla tuli Lukongeh pääministerinsä seurassa Stanleyn luo ja sanoi: "Alamaiseni ovat arkoja tullessaan vieraasen maahan. He eivät ole niin paljon matkustelleet kuin wangwanat. Minun täytyy sentähden pettää heidät, sillä muulla tavalla en voi auttaa sinua. Aion antaa sinulle kolme kolmatta kanoottia airoineen. Ne eivät ole paljon arvoisia ja jos et niihin tyydy, niin älä moiti minua siitä. Sanon kansalleni palaavasi Ukereween.
Kalastajat saivat sitä paitsi kourallisen helmiä palkinnoksi aijotusta ryöstöstä ja sitä varten että wangwanat eivät enää joutuisi kiusaukseen, saivat he kaksinkertaiset ruoka-annokset. Sillaikaa oli Stanleyn heittänyt Magassa, joka jo ennemmin oli kääntynyt takaisin väkineen, tehden kyllä lupauksen tulla leiriin Kagehyin luona, johon lupaukseen Stanley kuitenkaan ei voinut luottaa.
Wangwanat, joita Frank ja urhoollinen Manwa Sera johtivat, lisäsivät tätä suurta joukkoa 150 miehellä ja 20 naisella, ja kaikki yhtyivät täyttä kurkkua siihen lauluun, jonka vanha Kijaju lauloi sen päivän kunniaksi, jolloin valkoinen päällikkö liittyi veljeyteen Komehin kuninkaan kanssa.
Päivän Sana
Muut Etsivät