United States or Togo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vähän sen jälkeen tulitte Te itse, jalo herra, ja minä en voi selittää sitä vaikutusta, minkä Teidän jalo muotonne, hopeanvaaleat hivuksenne ja rohkea puheenne munkille teki sydämessäni. Minä vannoin nyt itseni kautta uskaltaakseni kaikki Teidän vapauttamiseksenne. Teidät jätettyäni ajattelin, mitä minun olisi tekeminen, ja minä huomasin, että petos olisi ainoa keino, jota voisin käyttää.
Nyt suur' on tarve. ALBANIAN HERTTUA. Ajast' otan vaarin. EDMUND. Ma kummallenkin heistä lemmen vannoin. He toinen toistaan varovat, kuin kyytä Se, jota kyy on purrut. Kumman otan? Molemmat? Toisen? Vai en kumpaakaan! En toista saa, jos molemmat he elää; Jos otan lesken, suuttuu sisko hulluks; Ja tuskin minä aikeheni voitan, Jos elossa on mies. No, hänen valtaans' Sodassa käytän.
Silloin minä vannoin että tuon naisen, joka oli saattanut hänet turmioon, ja joka oli enemmän kuin hänen rikostoverinsa, koska hän oli hänet vietellyt rikokseen, pitäisi joutua ainakin saman rangaistuksen alaiseksi. Minä aavistin, minne hän oli piiloutunut, minä ajoin häntä takaa, saavutin hänet, sidoin hänet ja painoin häneen saman liljanmerkin, jonka olin painanut veljeeni.
Kukaan ei sitä nähnyt, sillä ilta oli jo tullut, ja pimeys vallitsi maata, mutta siinä minä polvillani vannoin isiemme Jumalan kautta tahtovani tulla rikkaaksi mieheksi, miljonain omistajaksi! Sitä en tehnyt kurjasta ahneudesta enkä ylpeydestä tai kopeudesta, en myöskään kunnianhimosta; vaan minä tahdon tulla rikkaaksi mieheksi kansani vuoksi ja siten ansaita sille vapautta ja kunniaa.
Kun seisoin kotonani yksin, voimatonna, ja näin kuinka nuo kelvottomat rikkoivat kotirauhan, silloin vannoin valan kuolon uhkaa kovemman. Sen valan minä aion pitää, niin kauan kuin tuo oikea käsi minua tottelee." Miehet lähtivät taas astumaan. He laskeusivat mäkeä alas, kulkivat huonon sillan yli ja rupesivat nousemaan toista mäkeä ylös.
Meeri Campbellille. Pois Intiaan tule, Meeri, jätä kanssani Skotteinmaa! Pois Intiaan tule, Meeri, meren aukean tyrskyin taa! Siell' oranssi, sitruuna kypsyy, tuo terttuja ananas; mut Intian ihmeet kaikki on tyhjiä rinnallas. Kautt' taivahan vannoin, Meeri: "Sinut heitän kuolossa vain", ja unhottakoon minut taivas, jos unhotan lupaustain! Sanas anna jo mulle, Meeri, otan liljakätöses näin!
Mutta katsohan, minä päätin, nähdessäni isän olevan poissa, että minä tulen mieheksi ja oikein kelpo mieheksi kauppatoimissa ... ja tiedätkö, äiti, kun minä niin sydämessäni Jumalalle ja isälle vannoin, että minä autan sinua taikka kuolen, niin tuntui minusta, vaikka oli niin kylmä, että jää helisi, ikään kuin lämmin hengähdys olisi käynyt lävitseni ja juuri kuin lauhkea kesäinen tuuli olisi minuun puhaltanut ... ja minä uskon täydellisesti ja lujasti, että se oli isä, joka hyväksyi sillä tavalla minun ajatukseni."
Minä vääntelin käsiäni, huusin Asjaa yön vierivien varjojen keskellä, ensinnä hiljaa sitten yhä kuuluvammin; minä kerroin sata kertaa, että minä lemmin häntä, minä vannoin, ett'en milloinkaan eroisi hänestä; minä olisin antanut kaikki, mitä maailmassa oli, jos vain vielä kerran olisin saanut pidellä hänen kylmää kättänsä, kuulla hänen vienoa ääntänsä, vielä kerran nähdä hänet edessäni... Hän oli ollut niin lähellä minua, oli tullut luokseni täydellisellä luottamuksella, täydellisellä sydämen ja tunteitten viattomuudella, oli tarjonnut minulle oman kokemattoman nuoruutensa ... enkä minä ollut silloin sulkenut häntä rintaani vastaan, minä olin ryöstänyt itseltäni sen autuuden, jota olisin tuntenut nähdessäni, kuinka hänen armaat kasvonsa kirkastuivat ilosta ja hiljaisesta riemastuksesta... Tämä ajatus oli saattaa minut järjeltäni.
Vannoin samaa kuin te muutkin; en enempää enkä vähempää. Te muistatte valanne, ja olette kuitenkin sen unohtanut. Ja kuinka pitivät muut, mitä olivat luvanneet? Teistä en puhu, Olaf Skaktavl, vaan teidän ystävistänne, koko Norjan aatelista. Heissä ei ole ainoatakaan, joka olisi näinä pitkinä vuosina uskaltanut olla mies; ja kuitenkin lukevat he viaksi minulle, että olen nainen.
Minut käskettiin juomaan se kuppi, vaan minä kirveen silmään vannoin, etten ota. Silloin rupesivat hommaan, että pannaan väkisellä minun suuhuni. Mutta silloin tuli keveäksi kaikki esineet käsissäni, reuhkana lentelivät itsekokoseni miehet seinästä seinään.