Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Noin monet siivekkäät sanat virkkaen äiti ja poika haasteli toisilleen liki laivoja. Vaan jopa käski Ilionin pyhän linnaan Zeus sanansaattajatartaan: "Rientäös, Iris nopsa, nyt istuimilta Olympon Troiaan luo Priamon jalomielen, vie sana, että luota akhaijien laivain pois pojan armahan noutais lahjoin, lunnahin, jotk' ilahuttavat mieltä Akhilleun. Yksin lähteköhön, kera muit' ei miehiä Troian, airut vain vaka, vanha, jok' ohjata voi nelipyörät vankkurit muuleineen sekä jälleen vainajan noutaa kaupunkiin, hänet, jonka on kaatanut aimo Akhilleus.
Kammion kalleudet, lukemattomat Hektorin lunnaat noutivat, kuormasivat täpö-täyteen vankkurit uljaat, vihdoin valjastain lujat muulit, luukavioiset ammoin soi Priamolle ne lahjana Mysian miehet valjastain Priamon ajovaljakon myös, jota vanhus hoitanut itselleen oli seimellään sileällä. Valjastuttivat noin pihall' ylhän kartanon vaunut kansan pää Priamos sekä airut, mielevät vanhat.
Hevosten harjat heiluivat, ja mitä pahemmin vankkurit päristivät, sitä raivokkaammaksi tulivat hevoset, joilla ei enää hetkeen aikaan ollut ajajaa ollut. "Isä taivahinen, missä on poikani!" huudahti Liisa ihmisjoukkoon, josta ei yksikään uskaltanut vimmoissaan olevia hevosia pysäyttää.
Ojamylläri ei lausunut sanaakaan, mutta hän nosti nenäänsä, vihelsi kerran, ja niinkuin salama lensivät vankkurit ja hevoset lapsiraukkaa kohden, joka hämmästyen astui tien viereen. "Odota, odota veikkonen", mietti Kirja-Tiitsu, "sinulle ystäväiseni panen vielä kirpun korvaan, josta et äkkiä pääse".
Niin että herrasväen oli kuin olikin odottaminen, kunnes koko jono oli mennyt ohi ja he pääsivät liikkeelle vasta sitten kuin viimeiset vankkurit säkkineen ja niiden päällä istuvine vankineen olivat rämisten kulkeneet ohitse. Hysteerillinen nainen, joka oli vähäksi aikaa asettunut, alkoi jälleen nyyhkytellä ja kiljahdella nähtyään rikkaat ajoneuvot.
Tämän havaittuaan sanoi Lotta Liisalle: »Kuules, me tekisimme sangen tyhmästi, jos nyt enää astelisimme eteenpäin näin omin päin. Poiketkaamme tien syrjään huvittelemaan vähän metsässä; miksi me tässä vaivaisimme itseämme?» Ja Lotta poikkesi tieltä oikealle ja Liisa seurasi häntä. Tultuaan puiden varjoon he seisahtuivat ja jättivät vankkurit seisomaan kuumaan päivänpaisteeseen.
Vankkurit, joissa meidän matkustajamme istuivat, kulkivat aivan hitaasti pitkin paksuhiekkaista tietä; hiekka narisi pyöräin alla, ja Lotta ja Liisa, jotka olivat aivan paksussa hiessä, astuskelivat niin tyynesti ja hiljakseen ja nyökäyttivät päätään, hännillään hosuen pois vihaisia kärpäsiä.
Olin kuitenkin muutaman päivän perästä unhottanut koko jutun. Ukon jutellessa olimme saapuneet venevalkamaan talonväen seuraamina. Setä oli isännän kanssa sopinut hevosien viemisestä takaisin; vankkurit ja sedän kiesit jäivät taloon.
Ensiksi, täällä ei ole vettä; toiseksi, maan-asukasten ruumiit tekevät leiripaikkamme mahdottomaksi asua; kolmanneksi, koska koti ja karja kumpikin ovat mennyttä kalua, ei ole suorastaan pienintäkään syytä seisoskella tällä paha-enteisellä paikalla; ja semminkin kun olemme löytäneet tarpeeksi härkiä, voidaksemme kuljettaa neljät vankkurit kuudesta. Nytpä on edessämme kaksi tehtävää.
"Makaa nyt vaan alallasi!" sanoi Swart, joka oli tarkastanut olivatko silat ja vankkurit vahingoittuneet. "
Päivän Sana
Muut Etsivät