Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. lokakuuta 2025
Sun valtas voittaa kuoleman, Sä voitkin meitä pelastaa Viel' kadotuksen reunalta.» Laulu kaikui Miihkalin korviin, hänen seisoessaan kellarin suulla puhelemassa Kaskan kanssa; hän läksi ulos. Kaska huomasi sen ja sanoi: »Minun mielestäni olisi teidän parempi maata rauhassa tämä vähäinen aika kuin mennä kuuntelemaan vanhoja lauluja.» »Ei», vastasi Miihkali, »kyllä minä menen.
Terve Caesar, valtas ikiruno kiehtoin käskee, terve Caesar, voimas lannistava pakko säätää tuskan, vaivan vaikeata tietä käymään miljonat ja myrskyn lailla laulaa voiton korkeata virttä, terve Caesar, terve sankari, nyt kultakotkin tervehdimme sua käyden kylmään kuoloon! Arpa langennut on, rajan kielletyn yli sotajoukkonsa sankari uhmaten ohjaa.
Mutta, nostettuaan silmänsä ja nähtyään muutoksen pojan kasvoissa ja käytöksessä, sanoi äiti hiljaa: "poikani! varmaankin Jumala on sinua lähestynyt tänä yönä". Ja iloisella, rohkealla äänellä hän alkoi: "Oi riemuitse mun sieluni! Sull' Lunastajas, Herrasi Soi uskon voiman uuden. Vierasna armo-alttarin Sun valtas autuus runsahin, Näit taivaan ihanuuden. "Oi Luoja, kiitos, kunnia!
päin meitä tuossa tuokiossa, yhden vain saattamana soutumiehen, meille mi huusi: »Täällä ootko, häijy henki!» »Phlegyas, Phlegyas, sun huutos turha on tällä kertaa», haastoi Mestarini, »veen yli vain on valtas meidät saattaa.» Kuin se, mi kuulee, kuinka häijy petos on hälle tehty, kaunaan katkeroituu, niin Phlegyas nyt vihan jähmettämä.
Ja lasihin kun hiukan katsottiin, nous runoilijan henki kuohuksiin ja seuran ihaillessa kalskuvia hän liikutteli hengen miljoonia. Mut ihmisylenkatse, Weltschmerz syvä se valtas runoilijan. Maljojen näin eessä nerokkuutta tuhlaeltiin. Poiss'olevista hiukan juoruttiin ja läsnäolevia imarreltiin. Niin päästiin vihdoin oikein tunnelmiin.
Taas kolkutus, huutokin: "Belzebub, hoi! Käy ruoholle, valtas nyt loppua voi, Kun raittiusseurat nyt ilmestyvät, Ja sitte on ihmiset siivot ja hyvät." Hän käy, vaan kohta hän taas palajaa Ja lausuvi: "Nauraa noille nyt saa: Kohtuudenseurapa oivalta näyttää; Poltettua juomaa se ei suo käyttää. Mut mallasjuomia, viinejä saa Juodakseen, jos kuka vain haluaa."
Vuoden ihmis-uhrauskin Kolme miljoonaa on tuskin, Ei siis yhtä sekuntiin Uhria moist' et moittia saa, Koska maista valtas alla Voimaa uutta tulvimalla Grotten työhön vaeltaa, Pait sitä orjajahdilla Väkeä saamme summissa, Ylt'yli maailman on pantuna ansat Grotten kullan mahdilla.
Kun muinoin Gööttien joukot Sai kauhuhun Kreikanmaan, Ol' silloin Ateenalaiset Ne sortua velttouttaan. Ja pelko, kauhu se valtas Sen valtion kuuluisan, Mi tieteen, taitehen temppel Ol' silloisen maailman. Jo uhkas turmio varma Pelastusta ei mistään näy Mut silloin poikaset hennot Ne Gööttiä vastaan käy.
Rakkaus, mi nopsaan jalon syttää sielun, tuon kauniin miehen mielen valtas; tapa kuin hänet kadotin, mua vielä loukkaa. Rakkaus, mi vaatii rakastamaan vastaan, hänehen liitti mun niin lujaan, että mua vieläkään ei jätä hän, kuin näet. Loukattuja noin kuullen sieluja, loin silmän alas ja pidin alhaalla, sikskunnes sanoi minulle Runoilija: »Mik' on miettees?»
ANTONIUS. Hyvästi, rouva! CLEOPATRA. Sananen vielä, kohtelias herra! Erota meidän täytyy, ei, ei sitä Olemme lempineet, ei, sitäkään ei Sen kyllä tiedät; mitä aioinkaan ma? Oh, muistini on oikea Antonius, Unohdan kaikki! ANTONIUS. Jos ei houre oisi Sun valtas orja, luulisin ett' olet Sa houre itse. CLEOPATRA. Tuskalloist' on kantaa Houretta moista sydäntään niin liki Kuin minun tätä.
Päivän Sana
Muut Etsivät