Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Lakkikaupoissa jäivät seinät paikoilleen. Toivorikkaissa päissämme oli siis hohtavan valkoinen lakki, johon sen ihana myyjätär oli omin käsin kiinnittänyt lyyran. Myöhemmällä sen sitte Villensaunalla otimme päästämme pois, kun isänmaalliset tunteet riehuivat rinnassamme. Näitä tunteita virkistivät vaahtoharjaiset maljat.
Sangen hämmästyneenä tästä juhlallisesta ja komeasta tervehdyksestä läksi Stanley suurta lippua kohti. Sen läheisyydessä seisoi lyhytkasvuinen mies puettuna karmosiinipunaiseen levättiin, jonka alla hänellä oli valaistusta pumpulikankaasta tehty valkoinen puku.
Pitkä, solakka vartalo, niin pitkä, ett'ei sille näytä loppua tulevankaan, musta ihonväri ja hoikat kasvot muistuttavat kovin elävästi jotain synkkämielistä itämaalaista ruhtinasta, jonka oikea puku olisi valkoinen viitta ja uljas turbaani.
Ladon seinillä riippui heinämiesten ruoka kontteja, ja minä uteliaisuudessani aukaisin monta niistä. Kaikissa oli ohkaisia petäjärieskoja, jotka sisältä olivat pikimustia, vaan päältä niillä oli liidun valkoinen jauhokuori, ja siis enemmän silmää, kuin suuta miellyttivät. Muuten oli muutamissa joku pikisuolainen muikku, toisissa taas muutamia suolarakeita.
Hän puhui katkonaiseen tapaansa, sanoja kiireissään töykkien: »Näin valkoisen kameelin. Basaarissa. Seurasin majapaikkaan. Hagenbeck! Jumbo! Famos: Dschemel libna! Unenpöpperössä painuivat viimeiset sanat mieleeni, ja ajatus alkoi niitä sulatella. Dschemel libna, Dschemel libna, valkoinen kuormakameeli? Kuormakameeli eihän toki! »Sanokaa ihminen, Hegîn libna!» Hyppäsin pystyyn. Ah, joko on aamu?
Ja kalpea lemmen kukka puhkesi esiin sen kalpean naisen sydämmessä. Mutta se kukka oli valkoinen kuin lumi ja se huojui hennolla varrella. Mies näki hämärästi että se valkoinen kukka alkoi puhjeta, ja rajaton, raju riemu täytti hänen rintansa. Vaikka se kukka oli valkoinen kuin lumi ja vaikka sen varsi oli hento ja heikko. Mutta se voimakas nuori nainen pelkäsi.
Hän oli jokseenkin tuikeannäköinen; hänellä oli laihat, punaisenruskeat kasvot, punaisenruskeat kihartelevat hiukset ja punaisenruskea hame päällänsä, ja koska hän ei jokapäiväisissä tilaisuuksissa käyttänyt sellaista ylellisyyskappaletta, kuin valkoinen kaulus oli, ei voitu hänestä koskaan tarkalleen nähdä, missä kaula loppui ja missä hame alkoi. "Mitä te, herra Blendenau, suvaitsette?"
Asian laita on se, että Etelän valkoinen väestö on, siitä asti kuin sen itse täytyi ryhtyä työhön, oppinut antamaan arvoa tälle ja kunnioittamaan työntekijää.
Mä ajattelen illoin: Ei valo sammukaan; On syksy, mietin silloin, Kuihtunut kevät vaan. Niin, äiti, tahdon antaa Mä arvon vanhallen, Kun povessaan se kantaa Nuoruuden keväimen. Oli kerran vuokko puistossa. Se ei ollut kalpeampi eikä rumempi kuin muut vuokot, ja koska kaikki vuokot ovat kauniit keväällä, niin oli sekin valkoinen ja kaunis kuin kaikki muut.
Elsa oli itselleen valmistanut sievän polkupyöräpuvun sinisestä kankaasta, valkoisilla nauhoilla koristettu, ja pieni valkoinen verkalakki sievästi hänen tummaa päätänsä, kun hän punaposkisena ja reippaana ajeli pitkät matkat Arvin seurassa. Aini jäi tavallisesti heitä katsomaan vähän alakuloisella mielellä.
Päivän Sana
Muut Etsivät