Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Siinä oli sitten paljastettuna tuo hoikka ja rihainen vartalo, jonka olkapäät olivat vetäytyneet sisäänpäin painunutta rintaa vastaan kuin siipisatoisen linnunpojan siivet ja jonka iho oli niin valkoinen, että rinnalla riippuva rukousnauha ja kultakotelot vaikuttivat kuin koristeet kipsisen martyyrin kuvan kaulassa.
Tämä on seikka, jossa tytöt saavat muuttaa mielensä". "Minä puolestani", sanoi Alice, "toivon, että hän rakastuisi minuun; minä ottaisin hänet oitis. Näittekö, tätiseni, tuon pienen, erittäin soman vaunun, jolla hän ajeli puistossa päivää ennen poislähtöänsä entäs hevosensa sitte ja tuo valkoinen, pitkä-karvainen peite, pitkillä hopeanhohtavilla karvoillansa?
Mutta Esteri joutui jo samassa säälin valtaan katsoessaan Juhoa, jota ei kukaan enää osannut ymmärtää, ei Katrikaan, ja joka siinä istui vetäen viivoja, pää kumarassa, otsa kuin kahdesta kappaleesta, ylempi valkoinen, alempi keltaisen ruskea, silmät levällään tuijottaen, ja avonainen suu naurunhymyssä, että outo olisi varmaan luullut häntä vähämieliseksi.
Pensaat olivat revityt ja viskellyt sinne tänne; missä ne olivat kasvaneet, siinä näkyi nyt suuri aukko ja hongan paksut juuret riippuivat alas laihasta savi- ja hiekkamaasta. Monesta paikasta näkyi valkoinen puu, sillä kuokat ja lapiot olivat säälimättä repineet juuret rikki. "Siitäpä löysimme kiven", lausui yksi herroista, kun aseet kilisivät kiveä vastaan.
"Niin, sinä olet poika, siispä taidat ampua," sanoi Laila, "mutta sinun riekkosi ei ole niin soma kuin minun!" "Eikö minun riekkoni ole soma?" huudahti Mellet närkästyneenä. "Ei, sinun riekkosi on verinen, mutta minun on puhdas ja valkoinen kuin lumi!" "Niin, sehän nyt on selvä, että sen täytyy olla verinen, kun minä sen olen ampunut," sanoi Mellet mahtavasti.
Prinssi Talvilumi lähetti nyt ainoan jäljellä olevan taistelijansa otteluun, ja Kustaa Aadolf, joka kokonaan oli käynyt valkoisten puolelle, ei malttanut olla huutamatta: "Pidä puolesi, Lammin Matti, pidä puolesi kuin mies ja nakkaa mustat maahan!..." Valkoinen näytti aikovan seurata nuoren kreivin kehoitusta.
Hänen valkoinen puuteroimaton tukkansa oli kreikkalaiseen tapaan solmettu niskaan ja muodosti korkean, jalon otsan ylitse jonkunmoisen töyhtön; tummat silmänsä, joita varjosti kauniit ja komeat kulma-karvat, olivat elävät ja palavat, eivätkä osoittaneet laisinkaan sitä ikää, jota rypyt otsassa ja poskilla julistivat. Hänen pukunsa oli outo ja omituinen samaten, kuin subrettinsakin.
Hänen pitkät vaaleat kiharansa, valkoinen ihonsa ja siniset silmänsä antoivat hänelle enkelintapaisen muodon, joka täytti äidin sydämen surullisilla aavistuksilla. Tuo hento olento, kestäisikö hän täällä siksi, että varttuisi vahvaksi?...
Pitihän niitä Liinaharjan juoksulahjoja käyttää. Ilma oli raikas, jotensakin kylmä. Miehen mielialakin korjautui vähitellen. Tuntui niin hyvältä, kun taas monesta ajasta oli työssä. Huurteinen metsä oli niin raittiin, kohmeloa parantavan näköinen, ja lumi niin puhdas, valkoinen. Eikä sitä vain joka mies tämmöisellä hevosella ajele heinässä, ensimäisen palkinnon ottajalla.
PANDARUS. He, sitä valkoista karvaa, jonka Helena keksi Troiluksen poskesta. CRESSIDA. Jos se olisi ollut viheriä, niin olisin minäkin nauranut. PANDARUS. He eivät niinkään nauraneet sitä karvaa, kuin hänen sievää vastaustaan. CRESSIDA. Mitä hän vastasi? PANDARUS. Helena sanoi: "Tässä on kaksikuudetta karvaa teidän poskessanne, ja yksi niistä on valkoinen." CRESSIDA. Sehän oli hänen kysymyksensä.
Päivän Sana
Muut Etsivät