Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Vaikeus paljastaa oma itsensä tekee aina niin hillitsemättömäksi umpimieliset luonteet ja väliin saattaa heidät puhkeamaan valitukseen, joka kuulijan mielestä on liioiteltu, kosk'ei hän voi aavistaa ett'ei siinä ilmaannu ainoastaan hetken tuska, vaan vuosikausia kestäneet, salatut kärsimykset. Vaan Robert ei voinut sanoa mitään; pilkallinen hymy Gabriellen huulilla laimensi hänet.
Ja vanha parooni Manfelt kaatui paikalleen. Hän oli saanut halvauksen, mutta hän eli vielä. Tytär puhkesi epätoivoiseen valitukseen. Isä kuolee! hän huusi. Apua! Apua! Kukaan ei auttanut heitä ympärillä. Syvät rivit seisoivat synkkinä ja äänettöminä. Kuului joukosta vain joku karkea kiroussana. Lahtari p le! lisäsi toinen. Auttakoon itseään! Parooni Manfelt kuuli, mitä sanottiin.
Kädet ristissä ja äänetönnä Seisoi vanhus niinkun ukon lyömä, Poskensa olj valkeet, huulet liikkui, Kunne huoli valitukseen puhkes: "Tupain kurkiainen jo nyt katkes, Rakeet riisti viljan pelloltani, Taloain nyt kalliimpi on hauta. Mua voi, kun noin nyt nään sua jälleen; Kunniain ja vanhuuteni sauva, Taivaan lahja, vasta suurin, uljas, Vähäinen nyt oot kun hiekka tuossa."
Me kasvoimme yhdessä näinkö me eroamme? Et ole kuollut nukut vain! Herää, herää!» Hänen läpitunkevan äänensä sävy liikutti katselijat sääliin, ja he puhkesivat vihlovaan valitukseen. Se pelästytti, toinnutti Ionen; hän katsahti nopeasti ja tyrmistyneenä ympärilleen, ikäänkuin olisi vasta nyt huomannut muitakin olevan mukana. »Ah!» hän huoahti, »me emme olekaan yksin!»
Puhkesi vihlovahan valitukseen myös isä vanha, kaupunk' itkua täynn' oli kaikki ja parkua kansan; suur' oli surkeus niin, kuin hukkuen valkean valtaan korkein linnoineen koko Ilion sortunut oisi. Valtiasvanhuksen väki vaivoin hillitä saattoi, Skaian portist' ett' ulos ei surunvauhkona syössyt.
Mutta vahinko että hän niin ontuu!» Punastuen ilosta kuullessaan poikiaan kiitettävän, vastasi Louise kiireesti isän valitukseen Davidin jalasta: «Isäni, jospa kuulisitte miten hän osaa soittaa selloa! Hänestä vielä tulee toinen Gehrman!» «No se on hyvä! Semmoinen jousi on kyllä kahden jalan arvoinen! Mutta tuskinhan minä vielä olen saanut katsella sinua, Louise!
Silloin iloinen ajatus katosi ja hän huokasi syvään, kyyristyi kokoon ja istui lumelle; ja kun tuuli vähitellen oli koonnut voimiansa monelta haaralta pitkäksi vinkuvaksi ulvomiseksi, lieventyi pojan katkera suru ja hän nyyhkytti elävää suruansa tuulen hengettömään valitukseen.
Tuo jalo eläin näkyi ymmärtävän isäntäänsä; se katseli häntä herttaisilla, älykkäillä silmäyksillä ja syvät huokaukset pääsivät sen rinnasta. »Minun kaunis Krusaderini,« mumisi Henry, »minun ystävä parkani! Sinut pitää jättää. Sinä joudut kurjan punanahkaisen saaliiksi!... Oi, se on kauheata, hyvin kauheata!« Krusader vastasi yhä selvemmin valittaen. Epäilemättä otti se osaa isäntänsä valitukseen.
Vaan nyt näin Hekabe valitukseen puhkesi vaisuun: "Hektor, lapseni, mun sydämelleni rakkahin, kallein! Armas tott' olit ain' eläessäsi taivahisille, siks sua vaalivat myös, vaikk' ehti jo kuoleman arpa.
Sairaanhoitajan avulla pani hän nopeasti kaikki järjestykseen, liinavaatteet ja muut. Jokaiseen Mariannen valitukseen vastasi hän rohkaisevilla sanoilla ja kehoitti häntä itse avittamaan, jotta työ joutuisi. Kun Marianne eräänä levollisena hetkenä kysyi, miten rouva Séguinin laita oli, vastasi Boutan ainoastaan, että hän on saanut tytön, miehensä suureksi harmiksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät