Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. lokakuuta 2025
Nyt itkeä tahdon ma kaiken sen, mitä jäänyt on itkemättä multa vuosina vaivojen menneiden. Noin nään sinut vieläkin edessäin: Sinä katselit kalliolla yli ulapan aaltojen siintäväin ja mun oli hyvä olla. Sua syrjästä katselin kauvan näin: Tuul' leikki sun palmikolla. Mut vihdoin käännyit sä minuun päin niin vienolla katsannolla. Oi, silmä suuri ja suruinen, miten saatoit sa olla niin julma!
Kaikkien kestämieni vaivojen ja vaarojen palkkioksi sain ainoastaan kaksitoista riikintaaleria. Niin köyhä oli tähän aikaan valtion kassa. Riikan sain sijoitetuksi erään köyhyydessä elävän suomalaisen pappisperheen luo. Itse jäin myös Tukholmaan yli joulun. SEITSEM
Kyllä aurinko paistoi helteisesti ja kyllä työ lisäsi hellettä ja hikeä, mutta Jaakko ei helpoittanut, sillä hän tunsi sydämessään, että hän tekee työtä kodin ja Marin eduksi. Vaivojen valuttamaan hikeen oli hyvä tarttumaan suon roska, pöly ja mura, ja yhä mustemmaksi kävi Jaakko tuosta uudesta lisäväristä.
Ja kun polte pariksi silmänräpäykseksi helpotti, hän jäi hervottomana vuoteelle, kalpeana taas kuin kuolema, kasvot hiestä märkinä, silmät rauenneina. Ei jaksanut enää puhuakaan, kuolema oli lähempänä kuin elämä ja kuolema lupasi rauhaa, lepoa, kipujen loppua, mutta elämä ei hellittänyt, se kutsui tuskiin takaisin, taistelemaan yhä vaivojen kanssa.
Tyytyväisenä hän täytti tehtävänsä ja kesti sen ikävyydet, täysin siemauksin nauttien jokapäiväisen elämän pikku iloista, jotka metsäkukkien lailla vaivojen ja vaikeuksien lomista pilkistivät, ja silmäillen sotaretken loputtua saavutettavaa rauhaa.
Onnen jakaisit ilman, Arvottomaksi tekisit Onnen arvon. Onni on vaivojen hedelmä. Paljon kärsinyt, kokenut Voipi onnesta iloita. Sepolle. Mene, Väinöä kysele! Tyttäreni, ohjat riistä Tuolta tuhmalta sepolta! Kuka ei itseänsä auta, Sit' ei tarvitse elämä. Hän on kurja kerjäläinen, Suku saamaton; elämän Sotaratsujen jaloissa Tuomittu tuhottavaksi.
Kevät, kyyhky ja lilja ja ruusukulta, Joit' ennen mä lemmin, ne himmeni multa; Niit' enää en lemmi, vaikk' kukkii tieno; Tuli hieno ja pieno ja lieno jo vieno, Hänt' itseä lemmin, lemmen tulta, Mi on kyyhky ja lilja ja ruusu ja kulta. Kun silmihis ma katselen, Niin haihtuu tuskat vaivojen; Mut suudella kun suutas saan, Niin olen terve kokonaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät