Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Kaikki jättiläis-päät ylt'ympäri tuijottivat vihoissansa häneen, joka rohkeasti uskalsi tarkastella heidän yöllistä elämäänsä. Tuntui siltä kuin he vasta Wapun tultua olisivat muuttuneet noin tyyniksi ja äänettömiksi niinkuin seura, joka salaisia asioita keskustelee, vieraan tullessa yht'äkkiä vaikenee.
Tahi onko parempi olla vaiti? LIISA. Luulen, että on parempi olla vaiti. PRINSESSA. No, sitte minä olen vaiti, vaikka vaan suututtaakseni niitä, jotka minulle nauravat. Liisa, jos unohtaisin päätökseni ja rupeaisin jälleen puhumaan, niin sano sinä heti: harakat nauravat. LIISA. Sen kyllä sanon. Vaiti! Hyrrä! Hän vaikenee. KUNINGAS. Saamme nähdä mitenkä kauan.
Silloin tekee kaikki väki kirkon ovelta talojen parvekkeille ja katoille saakka ristinmerkin, ei hartaudella, vaan niinkuin uhalla, niinkuin: hän on meidän Jumala! Tuon tuostakin kuulen kerrottavan papin kirkossa uudistuvat sanat: "Jumala on meidän kanssamme, Herra auttaa meitä oikeassa asiassamme." Pappi vaikenee, urut soivat. Pappikulkue tulee kirkosta ulos täydessä juhla-asussa.
Jos me näin teemme, niin vaikenee varmaankin tuo tavallinen valitushuuto; "Ovathan nämät saarnat kylläkin kauniita, mutta ei tiedä, mitä hyvää ne vaikuttavat jokapäiväiseen käytännölliseen elämään". Oikea evankeeliumi tuo valoa ja elämää kaikkiin maallisiin suhteisiin.
SOKEA VAIMO vaikenee äkisti. 1:NEN RENKI: Ruotus on pahalla päällä. 2:NEN RENKI: Myrsky on otsalla isännän. 3:S RENKI: Kellehän myrähtänevi? 4:S RENKI: Siunattu Jumalan vilja. Piiat korjaavat ruoan pois. Koira haukahtaa ulkona. RUOJA: Katso piika pikkarainen, mitä halli haukkunevi? RUOJA: Mitä hän tahtovi talosta? PIIKA PIKKARAINEN: Raukka kylpyä kysyvi. Ei tohdi tupahan tulla.
Everisti laatuisasti lausuu: »Viekkaus on nimi vaimon; paras että ijäks siitä sillä pääsit.» Matti vastaa: »Jumal'antakohon, vaan on hyvä everistin haastaa, tuntenut kun ette vielä koskaan ensi rakkauden pyhää tulta!» Kumpainenkin vaikenee nyt vallan.
Eikö sittenkin, jota enemmän asiaa ajatteli, olisi paljon suurempi syy epäluuloon hänen loukattua miestään vastaan? Mutta minkätähden hän sitten vaikenee, mitä merkitsee tuo jyrkkä äänettömyys, joka itse Annan puolustajatkin saa epäilykseen?
On hetkiä jolloin huolet elämän vaikenee; Helteessä päivän askeleet ihmisten hiljenee. Ma pysähdyn kussa hopeapuronen liristen Illoilla nukkumahan tuudittaa leivosen. Mun sielun' kuiskaa: Katsopas kuinka puronen Edelleen kulkeepi, vaikk' kaita tie on merellen; Mun kulettavani tie on avara, Vaan liian ahdas tyydyttääkseen minua.
Ja maailmaan jos joku teistä palaa, mun muistoni, mi vielä maassa makaa kateuden lyömänä, hän kohottakoon.» Oppaani hetken vartoi, lausui sitten: »Hän koska vaikenee, sa aikaas käytä ja kysy, mitä kuulla mielit lisää.» Ma hälle: »Sinä hältä kysy sitä, min luulet vielä olevan mun mieleen, en itse voi: niin sääli valtaa minut.»
»Siksi, luulisin minä, että se on liian syvää ja pyhää puhuttavaksi, että se selviää vasta silloin, kun kukin sen omassa kohdassaan tuntee. Ja että kuka sen todella tuntee, hän vaikenee ja ainoastaan elää siitä. Kuuleppas, nyt minä muistan jotain! Tapauksen eräässä pienessä, hatarassa mökissä, ja se selittää kaikki...» »Oletkos sinä sen itse nähnyt, sen mökin?»
Päivän Sana
Muut Etsivät