Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Ja pääkin jo kallistuupi Ja kuolo jo lähenee Vaan Kristus se ristin päällä Yhä vieläkin vaikenee. Munkazcy se silloin sieppaa Taas pensselin pivohon "Mun Herrani täytyy myöskin Sanoman: Se täytetty on!" Ja huulet jo liikkuu, liikkuu "Nyt huuda jos milloinkaan!" Munkazcy niin kiljahtaapi; Ja vaipuvi lattiaan.
TUNTEMATON vaikenee niinkuin yhä kysyisi pätevämpiä syytä.
Sano merelle: ole tyven! ja pohjoistuulelle: älä puhalla niin kaikki vaikenee." Hullu akka kurjine munkkisaarnoinesi! jupisi sairas ja kääntyi seinään päin, päästäkseen häntä kuulemasta. Mutta vaimo jatkoi lukuaan: "Poikani, sanoo Herra, kiellä itsesi, niin minut löydät! Herra, kuinka usein minun pitää itseni kieltämän ja missä suhteessa minun pitää kieltämän?
Aamun kuluessa työn kohu joka haaralla enenee; kaduilla vilisee ihmisiä, hevosia ja juhtia, ja humina ja kohina kuuluu kuin meren aalloilta. Auringon lähetessä keskipäivän korkeuttaan, melu ja hälinä vähitellen vaikenee; sen ollessaan korkeimmallaan syntyy seisahus. Puskuva kaupunki raukenee, ja useita tuntia vallitsee yleinen hiljaisuus.
VARRO. Aijai! tämä on näpäkärsä asia naista kohtaan, vierastamme kohtaan. CLAUDIO. Mutta sitä ei katso yleinen, todellinen hätä. VARRO. Käydä todellisuuden kirveellä lemmen kukkastarhaan! Ai! ei yhtään ritarillisesti tehty. Mutta Rachelin onni vaatii tämän, ja sillon vaikenee ritarikin povessani. Minä saatan hänen tänne oikein nuorenmiehen kohteliaalla tavalla. CLAUDIO. Kuinka murheellista!
Tätä olentoa tulee lapsen hoitaa niin hyvin kuin voi, puolustaa sitä voimiensa mukaan, mutta ei hemmoitella, ei suositella toisten vahingoksi, ei sallia mitään vääryyttä, pahaa tahi sopimatonta. Ja tämä tulee lapsen tehdä rakkaudesta Jumalaan ja hänen luotuihinsa. Tässä vaikenee vaaleansinisin näistä vaaleansinisistä.
Melu alkaa taas ... ei, nyt se vaikenee ... kuulkaapa! siellä huudetaan: hatut päästä! hatut päästä! Juppiterin nimessä, hatut lentävät pois, kaikki päät paljastuvat, katsokaahan, liike käy keskeltä ulospäin niinkuin ympyrät tyyneen vedenpintaan viskatun kiven ympärillä. Miehet pyyhkivät hihoillaan silmiään ja naiset esiliinansa liepeillä.
Etkö niin anteeks soisi Hälle, mi itkeä voisi Jokaista vikaa, min multa Pois olet suudellut, kulta! Hetki hetkeltä Vaikenee rukous tää, Vaieten, kauniimmaks jää Retki retkeltä. Päivä päivältä Hiljemmin huokaus sois, Tuskista haipuu pois Häivä häivältä. Koitto koitolta Syäntä', mi antoi vain, Tulkitsee lauluissain Soitto soitolta.
Mustiin puettu nainen ei tänne tultuansa ole ääntänyt sanaakaan eikä nostanut harsoansa ylös; tämä hänen äänettömyytensä vaikuttaa talonpoikaan niin mahtavasti, ettei hän enää uskalla puhutella häntä, olletikin kun hänestä näyttää siltä kuin rukoilisi tuo nainen aivan hiljaa. Hän vaikenee hänkin huokaillen silloin tällöin.
Kuin lumottuina lehdet niinipuun ne värähtelee hopeassa kuun. Kuin lumottuna sydän vaikenee ja hiljaisuutta pyhää kuuntelee. Oi, armas, mikä ilta kuutamon! On taivas niinkuin meri rannaton. On niinkuin ikuisuuden kellot sois. Kuun venheessä me soutakaamme pois. »J
Päivän Sana
Muut Etsivät