Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. lokakuuta 2025
Väkeä kuninkaan läss'olo tukee; Ja oikeana kätenäs ma olen. HAKON. Halveksijanko salakostoa On tuo? Vai luonnon tosijaloutta? Kuink' ymmärrän sua? Hakonin pään päälle Kokootko tulisia hiiliä? AKSEL. Ma Jumal' avit' uskollisna tahdon Sua palvella, en loukata, en syyttää. HAKON. Haa, kovin koskee mua tuo mielen uljuus. Voi, kurja Hakon! Sinun paras urhos Sua halveksii.
Uskollisna istuin itki siellä, Päivän maillehenkin mennen vielä, Sittekin kun öinen vaalas tähti Taivahille lähti. Aamusella löyttiin sieltä sitten; Kuivunut ol' lähde kyynelitten, Vasten halaamaansa ristipuuta Painoi kylmää suuta. Friggalle. Et mua, Afrikan vuo, viehätä kullallas! Etsi helmeäs en, kiiltävä mailman-mer'. Friggan sy'än mua viettää, Silmän kyyneliss' ilmestyin.
NIIN USKOLLISNA KUIN TAIVAHAN T
Meillä on, Poker Flatista lähdettyämme, ollut kerros saatanan kovaa onnea ja sinua on se puuska myöskin sivaltanut. Mutta älä tuosta sattumuksesta ole milläsikään; kyllä se muuttuu. Muista se," lisäsi Oakhurst syvemmälle tarkoittaen, kuin hän tahtoi näyttääkään: "Mä elän Herran palkassa Ja kaadun uskollisna."
Tämän runon alkuun on Juteini 1856-vuoden painoksessa pannut seuraavat kauniit säkeet: Kiitollinen Suomen kansa Ruhtinasta rakastaa, uskollisna uhriansa Waldiaalle walmistaa, joka ijän ihanalla lailla lapset lepyttää, armollansa awaralla sydämiä sytyttää. Koska runoja »Suomalaisille» ja »Turun uuden Akatemian rakennuksesta» ei ole otettu Jak.
Vielä käytiin tuimat viime taistot viime seutuvista Suomenmaata. Uskollisna aina otteluissa oli körttiläisten joukot, sillä luonto jälkehen ei jäädä suonut: loppuun saakka oli saatettava, mitä kerran alettukin oli. Vasta sitten kiväärinsä kuokkaan valmiit olivat he vaihtamahan.
TROILUS. Jos uskoisin ma, että voisi nainen Ja jos sen kukaan voi, niin voitte te Vireillä pitää lemmentultaan aina, Pysyä nuorena ja uskollisna, Sulouden mentyäkin sydämmeltään Ain' uudistua, vaikka veri kuivuu; Tai jos vain saisin siitä vakuuden, Ett' oma puhdas, harras lempeni Tapaisi teissä yhtä selvän, runsaan Ja täyteläisen vastarakkauden, Oi, kuinka lentoon nousisin! Mut ah!
Hän kauan vuotti Ensimäistä sulhoaan, Uskollisna aina luotti Antin rakkauteen vaan, Kunnes viimein kertoi maine, Että Antin kätki laine. "Riutuneena kuni kukka, Jonka myrsky kuihduttaa, Surkastui nyt Anna rukka, Kantain tuskaa kauheaa. Kaiken lohdutuksen hylkää, Itkien vaan kuollutt' ylkää.
AKSEL. Niin vähän, että Valpurin, jos sallit, Ma morsiona vielä tänään veisin Luo alttarin. HAKON. Hei, Aksel, hätäinen Sa oletkin. AKSEL. Ei hätäinen se sulho, Jok' uskollisna viisi pitkää vuotta Odotti morsiantaan. HAKON. Morsiantaan? Ja onko toden varma, että Valpur Sua lempii? AKSEL. Katso, nimiemme ympär' On seppele; sen sitonut on Valpur.
Ett' vahtina sa oisit uskollisna. ANNA. Sen voitte taatusti. Mut älkäät vaan Nyt kauvan viipykö, sill' nälkä kalvaa. HALONEN, laskee pois kivärin. No, tahdon sinuun luottaa! Kauvan suinkaan En viivy poikessa. Menee, mutta katselee välistäin taaksensa. Kolmas Kohtaus. ANNA. Hän epäilee. Hän metsistöstä varmaan katselee, Kuin itseni ma käytän. Parasta On huoletoinna olla hetken aikaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät