Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Tämän runon alkuun on Juteini 1856-vuoden painoksessa pannut seuraavat kauniit säkeet: Kiitollinen Suomen kansa Ruhtinasta rakastaa, uskollisna uhriansa Waldiaalle walmistaa, joka ijän ihanalla lailla lapset lepyttää, armollansa awaralla sydämiä sytyttää. Koska runoja »Suomalaisille» ja »Turun uuden Akatemian rakennuksesta» ei ole otettu Jak.
Kun oma sydämeni on saanut tuntea runsaasti tämän armon ylönpaltisuutta, niin en mitään hartaammin toivoisi, kuin että Jumala ennättävällä armollansa aikaisin vetäisi sinutki rakkaan Poikansa Jesuksen Kristuksen ansion turviin ja vihkisi sydämesi Jumalan Hengen temppeliksi.
Kun sitten Naapolissa kulki Hän siellä täällä vieraillen, Hänet impi kaunis suosioonsa sulki; Ja armollansa holhoen, Hän lempi miestänne niin hartahasti, Ett' autuaasen lähtöhönsä asti Tää siitä jäljet pitää sai. MARTTA. Se konna! peijas lapsiansa Ja kurjuudessa niitä näitä nai Ja jatkoi rietast' eloansa! MEFISTOFELES. Niin, siksipä hän moisen lopun sai.
"Hänen herruutensa palweluksessa?" "Aiwan niin, ja wieläpä kamarineitsyenä hänen armollansa Ebba rouwalla." "Nyt te walehtelette." "Minulla ei ole aikaa pitempään teidän kanssanne loruella. Tuossa on kirje, lukekaa." Kola ojensi pienen paperilipun wangille, joka tempasi sen ja silmäili pikaisesti sen muutamat riwit. Niiden sisältö oli seuraawainen: "Ikuisesti rakastettu Yrjö!
Ja semmoisille lurjusmaisille unikeoille tässä vielä palkkaa maksetaan, jatkoi kreivi Bernhard yhä vihaisemmaksi tekeytyen. Hänen armollansa ja minulla ei ollut muita kuin espanjalainen Joséni auttamassa kreivitärtä vaunujen tullessa häntä noutamaan. Mutta jos hänen armonsa on ollut liian leväperäinen teitä kohtaan, olen minä paneva toimeen täällä toisen järjestyksen.
Päivän Sana
Muut Etsivät