Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Eikä minulla olekaan isällesi asiaa tällä kertaa. Sinulle sanoisin jotakin, jos uskaltaisin. Jos uskaltaisit? Niin. Eilisen päivää epäröitsin sitä. Taneli, minä en ymmärrä sinua! Eikö isäsi ole sinulle mitään puhunut minusta? Ei mitään. Entäs Salmelan talkoissa?
"Lähde pois heidän luotaan," sanoi Niilo rohkeasti. "Tarkoitatko että minä menisin palvelukseen?" kysyi Sylvi, ja katsoi kylmästi nuorukaiseen. "En," vastasi tämä, "sitä en tarkoittanut, mutta jos sinä tahtoisit samaa kuin minä jos sinä minua rakastaisit ja jos uskaltaisit minua seurata ."
TUOMAS: Oikeastaan sinun ei ole sitä tarviskaan. Sillä minä olen jo saanut rangaistukseni. Tuo kirje syyttää, tuo kirje tutkii ja tuomitsee yöt ja päivät minua... TUOMAS: Mitä aiot sillä? KAIKKIVALTA: Sen hävittää. TUOMAS: Sinä uskaltaisit...? KAIKKIVALTA: Mitä pelkäisin minä? TUOMAS: Sinun tekosi saattaa tulla ilmi... Tulee enemmän peljätä Jumalaa kuin ihmisiä.
PUMMI. Sinä uskaltaisit! VIHTORIIN. Miks'en? PUMMI. Mutta minä vien sinut oikeuteen. VIHTORIIN. Valitettavasti on todistajia. TYYNE. Ei setää panna sanomiin. VIHTORIIN. Kylläh! Aivan varmaan! Mutta jos suostutte, tarjoon herrasväelle parhaimman päivällisen, minkä kievarin muori voi valmistaa. Ja sitten juodaan vasta-kihlattujen malja ja unhoitamme koko tämän ikävän jutun. No? PUMMI. Hm!
»Kas tässä, lapseni, ota vähän rohtoja, ne rauhoittavat. Noin, ja nyt muutamme kuivan paidan.» Sitten äiti peitteli häntä niin huolellisesti ja suuteli poskelle. Kuinka hyvälle tuo äidin hellä huolenpito tuntui. »Saatkohan jo unta, lapseni?» »Kyllä luulen.» »Menisin auttamaan pappaa levolle, jos uskaltaisit jäädä tänne yksin.» »Mamma menee vaan.»
Hän nous ylös ja tuimin askelin asteli edes takaisin huoneessa, ikäänkuin leijona rautahäkissänsä. "Siks kunnes aika joutuu, jolloin rakastat minua siten, miten minä rakastan sinua kaikesta sydämestäs, siks kunnes uskaltaisit uhrata ijankaikkisen autuutes rakkauden riemulle, siks vihaan sinua!"
MACBETH. Vaiti! Kaikk' uskallan ma, mitä sopii miehen; Ken enemp' uskaltaa, ei ole mies. LADY MACBETH. Mik' elukka sun pani aikees mulle Ilmaisemaan? Kun sen sa uskalsit, Sin' olit mies; ja jos vaan uskaltaisit Enempää olla, kuin mit' olit, oisit Enemmän vielä mies. Ei aikaa silloin, Ei paikkaa ollut, vaan ne luoda tahdoit; Nyt itsestään ne tarjon' on, vaan tarjo Masentaa sun.
Enkö minä vai tiedä, sinä likainen mätälankojen kutoja, että jos vaimos olisi sattunut kuulemaan taannoisen kerskauksesi, sinä yhtävähän uskaltaisit ikinä enää astua oman talosi kynnyksen yli, kuin mittaella miekkaa kahdentoistavuotisen poikasen kanssa, joka ensikertaa eläissään on tempaissut teräksen ulos tupesta? Pyhä Johannes auttakoon!
SYLVI. Kuinka herttaisen hyvä sinä olet! Minä pidän sinusta niin kovasti. VIKTOR. Pidätkö tosiaankin, Sylvi? Onko se ihan täyttä totta? SYLVI. Tietysti! Mutta sinä, paha poika, et taida välittää minusta tuon taivaallista? VIKTOR. Mistä sen tiedät? SYLVI. Noo minä vaan arvaan. VIKTOR. Toisen käsityksen sinulle antaisin, jos vaan uskaltaisin. SYLVI. Uskaltaisit? Minkätähden sinä et uskaltaisi?
Päivän Sana
Muut Etsivät