Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025


Taitelia rupesi nyt, tosin jotenkin liikanaisesti, kuvailemaan tohtorin luontoa: kuinka hän, tuli mihin paikkaan hyvänsä, aina tuli kuin päiväpaiste, ja yksin köyhän mökkiinkin hänen avosydäminen luontonsa toi juurikuin jotakin ravintoa, ja tuo vakaa uskallus, joka oli hänen luonnossaan kuin joka sanassansakin, reipastutti joka miestä.

Niinp' urot jos Lykian mua kuullevat vielä, he käyvät kanssani sinne, ja Ilionin periturma jo tulkoon! 155 Oispa sen urhoiss' uskallus, joka vankkumatonna täyttää mielet, kun sodan vaivoja, vaaroja kansa kestää suojana syntymämaan, vihamiehiä torjuin, koht' ois Ilioniin Patroklos tuotu jo totta!

Kun kädess' aigis viel' oli liikkumatonna Apollon, kaatui kumpiakin tasataajaan all' asetuiskeen, mutta kun suoraan kasvoihin hän akhaijeja katsoi aigis-kilpeä heiluttain sekä huus väkevästi, raukesi urhojen uskallus, väki rohkea vaipui.

Katselin siinä ja toilailin, tokko Ville on arvannut tulla vastaanottamaan. Mutta vaikeapa sitä olisi tainnut olla tunteakaan muiden sotaherrain joukosta. Seisoi tuossa muutama siviili-herrasmieskin, pitkä ja laiha kuin Niskalan kissa. Tosiaan olivat sillä niin pitkät sääret, että ihmeeksi minulle kävi tuo uskallus, kun on rohennut semmoisille koiville nousta.

Niissä ilmautui usein wahwa uskallus tulewaisen elämän toiwosta siitä elämästä, jossa ei enää ole sijaa murheelle, kärsimisille ja waiwoille, ja tuohon elämään pääseminen tuntui olewan hänen päämääränsä. Wäliin hän kyllä puheli paranemisestaankin mutta siihen hän itse aina lisäsi: "woi, en minä enää parane!"

Olit yöni ja päiväni ylpeys Ilioniss', asujain tuki, varjelu, vaimojen turva, urhojen uskallus; kuin taivahisille he sulle kunnian soikin; sill' olit heimosi loisto ja maine ain' eläessäsi, vaan jopa vaivuit kuoleman valtaan!"

Woi, woi! olispa niin hywä, kun Mikko olisi kotona ja tekisi työtä, eikä ryyppäisi. Silloinhan sinunkin, isä, olisi niin hywä kun sinulla olisi niin uljas työ=kumppani!" kehoitti Leena miestänsä. "Sinulla on hywä toiwo ja uskallus, mutta minä epäilen yrityksen onnistumista; sillä työn tekeminen unhotetaan paljon pikemmin kuin opitaan.

Jos meissä Luojaan luottamus Ja urhotöihin uskallus On juurtunut, niin tulkoot vaan, Ken tohtii, ilkkumaan. Oi, kuullos, veikko! Kuulethan Kuin korpi kumajaa. Sen ääntä ihannellahan Miel' aina halajaa...... Siell' uhkuu kosket kohisten, Ja metsä kertoo humisten Säveltä kehtolauluni. Mun synnyinseutuni! Tään seudun e'estä rakkahan Mit' antaa soisinkaan? Oi, henkenipä varmahan!

Vaan kuitenkin oli hänellä semmoinen totisuus ja uskallus sanoissa ja olennossa, joka sopi hänen kaltaiselle miehelle. Hänen sydämensä oli suora, uskollinen ja vilpitön. Se ankaruus, jota hän käytti kirjoituksissaan oppinsa vihollisia vastaan, ei lähtenyt riidanhaluisesta taikka kiukkuisesta mielenlaadusta, vaan suuresta vakavuudesta ja totuuden innosta.

Lora on jylhällä paikalla autiossa vuorensolassa, Xenil-joen rannoilla, vuorten ja metsäin, niittyin ja lehtoin keskellä. Väestöllä näkyi vieläkin olevan sama rohkea, sotaisa uskallus, kuin muinoisinakin aikoina. Ravintolamme oli juuri kaupungin asemaan sopiva.

Päivän Sana

alankolaisherroja

Muut Etsivät