United States or Rwanda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Katselin siinä ja toilailin, tokko Ville on arvannut tulla vastaanottamaan. Mutta vaikeapa sitä olisi tainnut olla tunteakaan muiden sotaherrain joukosta. Seisoi tuossa muutama siviili-herrasmieskin, pitkä ja laiha kuin Niskalan kissa. Tosiaan olivat sillä niin pitkät sääret, että ihmeeksi minulle kävi tuo uskallus, kun on rohennut semmoisille koiville nousta.
Vaikeapa olisi Qventin'iä pariakymmentä vuotta vanhemman miehen sanoa, miksi juuri tuo paikka veti enemmän nuorukaisen huomiota puoleensa kuin sievä puutarha tai silkkiäispuut sillä paha kyllä, silmät, jotka ovat maailmata nähneet neljäkymmentä tai ehkä vielä useampiakin vuosia, katselevat aivan kylmäkiskoisesti tuommoista pientä torninikkunaa, vaikka se olisikin raollaan päästääkseen raitista ilmaa sisään, ja uutimet puoleksi eteenvedetyt estääkseen päivänpaisteen tai kenties uteliaan silmän tunkeutumasta sisään vaikkapa ikkunan pielessä riippuisi harppukin, puoleksi kevyen vihriäisen silkkihunnun peitossa.
KARIHAARA. Vai niin. Ja taisikin olla oikein valitsemalla valittu, koskapa kapteeni on jäänyt vanhaksipojaksi. PASANTERI. Vaikeapa taitaa olla löytää vertaa nuoruuden ensimäiselle mielitietylle, varsinkin jos hän on vallannut mielen pohjia myöten. KARIHAARA. Mutta tyttö ei rakastanut? PASANTERI. Hän rakasti Junkkaa kuin jumalaansa. KARIHAARA. No?
Sekin oli väkeä täynnä ennestään, niin että kaikki huoneet olivat täpö täynnä ja yhtenään kulki ihmisiä sisään ja ulos. 'Ettekös pane hevosta talliin ja ruoki sitä? kysyin minä. 'Sen saat itse tehdä', sanoivat he. No, minä riisuin hevosen ja otin heiniä tallista; mutta vaikeapa oli mitään saada. Silloin tuumin, että kunhan hevonen on vähän syönyt, niin saattepa nähdä, mihin Antti lähtee.