United States or Togo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuskin he uskalsivat hengähtääkään karttoivat toistensa katsetta lopulta kosketustakin ikäänkuin yö, kuu, soitto pakottaisi heitä välttämään sellaista makeutta, jota liian raihnainen pursi ei voi kestää, vaan uppoo.
Hän itkee, uppoo jo epäuskoon, mihin murhe liittyy sydämen linnun, varhain vaienneen; niin sanat soivat solinasta veen: »Ei viel' oo päivies mitta pantu, ei määrä elon; tuo tietää taivahan kultarantu: ei syytä pelon, sa pääsit pilviin, vaikk' et taivohon, viel' eessäs monen aamun rusko on. Sa riensit riemuin, myös mennös murhein!
Tuon vaaran rinteellä hän sen saavuttaa, mutta kun sinne saapuu, jatkuu jälki yhä ja uppoo yhä synkemmille saloille. Kolme päivää hiihtivät pastori ja Reita, yöt aina nuotioilla väristen. Mutta kuta kauemmaksi tulivat kirkolta, sitä turvattomammaksi kävi mieli.
Vika mahtaa olla jossakin muussa. Ehkä siinä, että aamun jo valjetessa siima ja peruke näkyvät liian selvästi. Nuo varovat ja viisaat kalat ovat jo oppineet varomaan. Ehkä on syy siinäkin, että minun perhoni uppoo liiaksi, kun luonnon perhonen kulkee pinnemmalla. Siima ja peruke ovat vettyneet ja painavat perhoa syvään, niin että se menee niiden alitse, ja niiden huomio on kiintynyt pintaruokaan.
»Se sielu, joll' on tuossa suurin tuska», näin Oppaani, »on Judas Iskariotin; pää hältä suuhun uppoo, sääret näkyy. Ja noista, jotka nurinpäin noin riippuu, suun mustan murtelema tuo on Brutus; kas, kuin hän kärsii, vaan ei ääntä päästä. On toinen Cassius, tuo vankka-raaja. Mut yö taas ylenee, on aika lähdön, jo nähneet, katsoneet me kaiken oomme.»
»Se sielu, joll' on tuossa suurin tuska», näin Oppaani, »on Judas Iskariotin; pää hältä suuhun uppoo, sääret näkyy. Ja noista, jotka nurinpäin noin riippuu, suun mustan murtelema tuo on Brutus; kas, kuin hän kärsii, vaan ei ääntä päästä. On toinen Cassius, tuo vankka-raaja. Mut yö taas ylenee, on aika lähdön, jo nähneet, katsoneet me kaiken oomme.»
Eräs kirkkoisä nimitti runoutta "paholaisen viiniksi", että se täyttää mielikuvituksen, olematta kuitenkaan muuta kuin valheen varjo. Mutta se, mikä vahingoittaa, ei olekaan sellainen vale, mikä kulkee mielen läpi, vaan se, mikä uppoo ja juurtuu siihen.
Unelmain, uppoo meren aaltoihin, ma uhraan sinut, ajallisen pyyteen. Astuu pari askelta taapäin, viskaa sormuksen vuonoon ja lähestyy FALKIA kasvoillaan kirkastettu ilme. Elossa tässä sinut menetin, mut voitin elämähän iäisyyteen! voimakkaasti. Työhönsä ryhtyköön nyt jokainen! Käy tiemme tääll' ei enää yhtehen. Jokainen nurkumatta taistoon myötä.
Eihän nyt toki... mitäs minä... Auttaisinhan minäkin mielelläni Yrjöä, virkkoi hänen vaimonsa me olimme näet taas hänen luonaan pienellä tuutingilla mutta hän tahtoo tehdä kaikki itse. Istuu myöhään yöhön ja laskee ja kirjoittaa. Tuskin on virastosta tullut, kun jo uppoo kirjoihinsa.
Ilman taiteen apua olisi hänen nimensä huuhtoutunut siihen muta- ja verivirtaan, johon uppoo satoja hänen kaltaisiaan. Jospa se virta olisi niellyt omat sortajamme! Adelsvärd istuutui Marian viereen, tarttui hänen käteensä ja jatkoi: Minua rupesi niin naurattamaan.