Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Tekee kunniaa niinkuin upseerille, unohtaen olevansa lakitta päin. ANTON. Mine ei on löjtnant ene eike sine kersanti. Pite kesi alhalla. Sine on poliis ja pite olla yks esimerkiks toisil. Onkko teme laitta! Mine aja ulos sinu, djävla svinet! POLIISI. Ymmärrän, herr Löjtn ... Befallningsman. ANTON. Onkko sine kuullu se kun teel on tapaktunu? POLIISI. Olen kuullut, herr Befallningsman.
"Soitot tänne, orjat", huusi hän kaikuvalla äänellä, unohtaen, että hän muutoin oli tottunut puhumaan, kuin kovassa rinnan-ahdistuksessa oleva. "Manlius, menkäämme levolle, yö jo käypi toista puoltansa; sinä olet näkevä unta rakkaudesta, minä vihasta."
Samassa läksi hän vakavilla askelilla trikilo-salista, kiirehtien puutarhan läpi huoneesensa, kokonaan unohtaen, ettei muka leini sallinut hänen ainoatakaan askelta astua. Hänen palvelijansa lykkäsivät kuruli-tuolin tyhjänä hänen jälkeensä.
Vieras nousi tervehtimään. Hän oli kookas, pullea mies, silmät pienet ja hyväntahtoisen näköiset. Olkaa hyvä ja istukaa! Pirkko hoi! huusi vouti sitten unohtaen juhlallisuutensa. Sisään tuli keski-ikäinen, pulska nainen, vyötäisillään avainnippu, jota hän emännän vallalla oli kantanut jo voudin vaimon eläessä. Tuo olutta, Pirkko! Pyydän saada juoda terveydeksenne!
Viinamäentyömiehet kuvailivat, että viinamäki, johon he olivat lähetetyt työtä tekemään isännälle, oli heidän omaisuutensa, että kaikki mitä löytyi viinamäessä, oli tehty heitä varten ja että heidän asiansa oli vaan nauttia elämästään tällä mäellä, unohtaen isännän ja tappaen ne, jotka muistuttivat heitä isännästä ja heidän velvollisuuksistaan tätä kohtaan.
"Iloisena elelin minä vuosikausia melkein kokonaan unohtaen lupauksen, joka sitoo minut tähän paikkaan. "Silloin äkkiä pilvientakainen käsi sieppaa minut ja kuljettaa minut kuin väkivallalla tähän määräpaikkaani, jota en sentään ole itse valinnut.
Minkä matkan kuljittekaan aikaan, jonka viivyin armahani luona, unohtaen keskiyön ja teidät! Hän, jonk' ei leipää kyynel kastellut, hän, jok' ei koskaan, vaipuin sielun vaivaan, oo itkein vuoteellansa istunut, ei tunne teitä hän, te vallat taivaan. Te johdatatte meidät elämään ja kurjan syylliseksi tulemahan, niin jätätte te hänet kärsimään, kun kaikki syy maan päällä kostetahan.
Sinä olet hepakko hävytön hepakko, joka kaikkein ihmisten nähden heittäyt miesten kaulaan! huusi hän, unohtaen itsensä ja kaikki ympärillänsä, jotta ihmisiä kokoontui paikalle. Mitä minkä kenenkä kaulaan minä olisin heittäynyt? änkytti nuori tyttö ja vaaleni. Pitääkö minun sanoa se sinulle? Pitääkö minun? Sano vaan, minulla on puhdas omatunto ja "Lampaan" emäntä voi todistaa sen valheeksi.
Ja ne, jotka leikeissä tai sotaharjoituksissa kävivät Allanin kimppuun, valittivat, että hän, joka vielä äsken oli ollut unennäkijä, akkamainen ja veltto, nyt innoissaan kovin helposti käänsi leikin todeksi, unohtaen, että se oli vaan ystävällistä voimain kilvoittelua.
Ja hetki ja aik' on Ja kaikki Sun työs; Kaikk' ihmettä, kaikk' on, Sa kaikessa myös. Jos tieltä ma taivun Ja eksyen haivun, Unohtaen Sun, Sa näät toki mun. Maailmojen loppeen Jos piileynkin Pimeimpähän soppeen, Siell' oot Sinäkin. Oot isäni Sinä, Ja lapsesi minä, Hyvyytesi ain' On vartijanain. Ma antaun huomaas, Mua neuvo Sa vaan, Niinkuin Sinun luomaas, Sua kunnioimaan: Luonnon kirja 1886.
Päivän Sana
Muut Etsivät