Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Jos tähän vielä lisättiin kaikki miehet ja vaimot, jotka ulkopuolelta olivat naimisen kautta tulleet perheen jäseniksi, niin nousi lukumäärä kolmeen sataan. Mistä saataisiin sellainen huone, johon voitaisiin rakentaa se patriarkaallinen aamiainen, jota he uneksivat? Juhlapäivä oli kesäkuun toinen, ja kevät oli sinä vuonna verrattoman hempeä ja kaunis.
Jälleen he tunsivat olevansa maailman valtiaita, kuten ennen muinoin, heidän ensimmäisellä Italian matkallaan. Ja jälleen heidän sielunsa sulivat toisiinsa, tullen tunteellisiksi, haaveellisiksi, ijäisyyttä etsiviksi ja ikävöiviksi. Hetken ijäisyyttä, ijäisyyden tuokiota! Sitä he uneksivat.
Rakennuksen edessä oli suuri puisto tai metsä, sekin enimmäkseen hiljainen ja yksinäinen; ainoastaan joskus kesällä aamupäivällä istui lääkärin rouva siellä käsitöinensä. Mutta toisella puolella oli monta pihaa korkealla lauta-aidalla ympäröitynä; niissä hullut kävelevät ja uneksivat sekavia, hourailevia uniansa elämän ihmeistä.
Kyll' löytävät armahan Pohjolan nuo, Miss' suojaa ja ruokoa luonnotar suo; Kyll' lähteiden suilla Siell' uupuva tointuu, Ja oksilla, puilla Vaan riemuja sointuu; Yöauringon koittain, Uneksivat vaan; Ja lempeä soittain, Ei kaukaisen maan Tiet' aatellakaan.
Tämä hoikka tyttönen, nuo hellät, uneksivat silmät, hienot, hyvin kiinni puserretut huulet, pehmeäin tunteiden ja lujan tahdon viehättävä seoitus, miten se kaikki oli vallinnut häntä!
Mutta minä uneksin itseni siten jumalien vertaiseksi, otin osaa heidän iloihinsa ja suruihinsa, heidän leikkeihinsä ja kuolemattomiin karkeloihinsa, ja tunsin olevani yläpuolella herjan ihmisheimon. En tiedä, mitä muut ahvenet uneksivat.
Ja meri aavistuksin aukenee ja aavat lahdet lepää tyynin pinnoin ja jyrkät vuorenharjat jylhin linnoin kuin kivettyneet unet uhkailee. Kuin Kohtalo öin katsoo Linnunrata, kun urhot janoo koston hekkumata, ja surmasta, mi Troijan yllättää, kun kootuin purjein uneksivat laivat. Mut meri salaa sodan vaiheet, vaivat kuin arvoitus, min taa ei silmä nää.
Ilon hohde näkyi hänen kasvoillaan. Hän veti lemmittynsä hellästi rintaansa vasten. Siinä unhottivat he kaikki vastukset, siinä uneksivat he äänettöminä tulevaisesta onnestaan. Vihdoin katkasi Maria äänettömyyden, sanoen: Pitää jo menemäni kotia, sillä väkikin voi jo pian tulla metsästä... Mitä sanoisikaan isäni, jos hän ei minua kotoa löytäisi!
"Mutta enhän tarkoittanut sitä", vastasi Dora vihdoin hieman harmistuneena. "Kyllä", ja taas hän esitti pitkän sarjan todistuksia, "juuri niin naiset aina tekevät ... he uneksivat ja puhuvat asioista ylimalkaisesti ... koeta pysyä asiassa... Minä sanon..." Ja hän jatkoi kuten äsken, kiihkeästi ja ärtyisesti. Dora ei vastannut enää.
Kyllä, ennen kuin heräsit tien ohessa. Mutta sinä et muista siitä mitään, sillä sinä uneksit silloin, kuten hekin nyt tuossa Totuuden kaupungista uneksivat. Kestääkö kauan tuota uni-elämää? Toiselle enemmän, toiselle vähemmän aikaa, riippuen paljon myös heidän omasta tahdostaan. Ja kauanko kesti sitä minulle? Minusta oli kuin olisi hän hymyillyt minulle.
Päivän Sana
Muut Etsivät