Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Puhui tuskin, Vaan niinkuin aito Saksan terhokarju Huus: Uh! ja astui; muut ei vastaan pantu, Kuin mitä pitikin ja mitä vaimon Ois tullut kaita. Jospa keksis, mikä Minuss' on vaimon puolta!
Uh, minusta tuntui aivan kuin kalmanhaju olisi kulkenut tuon inhottavan vaimon mukana. Niin, oli hän vähän inhottava. Tunsin itseni melkeen sairaaksi, kun hän oli huoneessa. Muuten minä hyvin ymmärrän tuon pakottavan ja puoleensavetävän voiman, josta hän puhui. Yksinäisyydessä tuntureilla ja aavikoilla on jotakin samanlaista. Mitä sinulle on tapahtunut, Alfred? Minulleko? Niin, jotakin se on.
»Minun mielestäni ne ovat liian pyhiä ja kunnioitettavia. En ikinä saattaisi rakastua pappiin, enkä papin rouvaksi rupeisi. Pitäisi aina olla niin ankaran totinen. Uh, kuka sitä jaksaisi, herra varjele.» »Voi sinua, kuinka puhut. Minä kaikkian ennemmin menisin juuri papille. Häneen kun aina voisi katsoa ylös, saada turvaa ja neuvoa joka hetki. Ajatteles, että elämä on sentään niin totista.»
Tuon nähtyään vouti parin piian kanssa riensi pellolle ja huusi: »Tulkaa pois sieltä, ei röökinöistä ole, näemmä, enemmän kuin porsaistakaan.» »Uh! Kuinka sinä saatat pitää tuollaista voutia?» sanoi everstinna. »Minä panisin hänet heti pois. Hän on hirveän tyhmä. Ei hänessä ole rahtuakaan educationia.» »Hyvä kälyni, minun ei auta sitä katsoa.
Riittäähän ihmisille toki limppukin! Suursiivouksen yritykselläni olen saanut vain sen aikaan, että möyhentynyt lika askelteni alla litisee kuin savista kylän tietä kävellessä sekä juuttuu paksuina tieroina kengänkorkoihin. Uh, kuinka se inhottaa ja suututtaa! Kopissa ei ole nähtävästikään ikipäivinä suoritettu suursiivousta. Ei edes tarkastusten edellä.
Huutaen ja voivotellen pakenen minä niitä kyykylläni lattialle, mutta hän komentaa ylhäältä katon rajasta: Nyt saa Miina tulla kylvettämään! Ensin jalkapohjiin, sitten hartioihin ... nyt selkään ... pohkeihin ... taas takaisin jalkapohjiin ... vielä vähän ... vielä vähän ... ääh! ... uh! Sillä lailla ... sillä lailla... Hankaa nyt!... Lyö nyt! Kovemmin! kovemmin! etkö sinä jaksa hutkia!
"No jonkinlaisia, kun tuo morsiamemme velikin huvitteleiksen tuonlaisessa paikassa keittäen rohto-aineita kastikepannuissa", mutisi herra Justin, kurkistaen huoneesen. "Olen vähimmin arkatunteinen mies koko maailmassa; vaan se minun täytyy tunnustaa, etten tahtoisi meidän joutuvan yhteyteen naimisen kautta apteekkaritaidon harrastajan kanssa. Uh! Minä tunnen hajun saunan läpi".
Hän tiesi, mistä Jakob piti, ja oli valinnut muutamia pikku lauluja, jotka aina tunnelmoitavat ja tempasivat hänet mukaansa. Hänen oli tapana sanoa, ettei kukaan laula niitä niin kuin Alette ei tahtonut kerrassaan kuullakaan kenenkään muun niitä esittävän. Alette pani koko sielunsa pariin lauluun. »Uh, tuota ikävää kirjaa» hän huudahti, kun Jakob ei hiiskahtanutkaan. »Kyllä minä kuuntelen.»
Ylioppilas otti taskustaan pienen paperiin käärityn kirjan. Aino otti sen ja kiitti. "Niin, nyt sanon siis teille jäähyväiset täksi kerraksi", sanoi Erkki pysähtyen, "minä menen tännepäin", ja sen sanottuaan lähti hän pois. "Uh, tuo ikävä ylioppilas, miks'ei hän anna minun kulkea rauhassa", ajatteli Aino hänen erottuansa. "Minä puhuin varmaankin hyvin tyhmästi", ja sitten kiiruhti hän kotiinsa.
Erinomaisesti! Siellä on elämä vapaata, iloista, nautinto-rikasta Mutta eikö myöskin hyvin kevytmielistä? Mitä se tekee? Kunhan ei ole ikävää, kuivaa ja ummehtunutta, niinkuin teillä täällä. Uh, minä tukehtuisin! No, no, kovinpa te alkoi Antti. Ettehän te tiedä elävännekään.
Päivän Sana
Muut Etsivät