Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
NIILO. Et minusta siis välitä ollenkaan? HELENA. En ... ollenkaan! LOVIISA. Rukkaset sait, Niilo. Valitan suruasi! Varmaankin hän pitää kaupungin sällit sinua parempana. PELTOLA. Kas niin, nyt hän meni tiehensä. Mutta kyllä minä sen pojan vielä opetan. VAPPU. Tuulemaan rupee. KIRSTI. Nostaa pilveä. Katsokaa, kuinka mustana on taivas tuolla. LIISA. Ja ukkonen jo kuuluu. Uh, nyt tulee aika myrsky.
"Se oli erehdys, minä myönnän sen; mutta kuka kumma taisi aavistaa, että alottaisitte tuollaisella koru-kielellä. Elämän aamu toden totta! uh!" "Serkku Mivers," sanoi Sir Peter, "te ette nyt arvostele John'in puhetapaa 'The Londonerissa', ja minä pyydän teitä muistamaan, että minun poikani elämän aamu on tärkeä asia hänen isällensä, ja serkun ei tule tehdä sitä naurettavaksi. Jatkakaa, John!"
»Olipa hän viisas mies, tuo lääkäri, hänestä minä oikein olisin pitänyt», virkkoi Lilli. »Uh, raaka hän oli», vastasi everstinna. »Nouskaamme jo ruoalta», sanoi eversti.
Aarnio otti nyt taskustaan yleisen kokouksen pöytäkirjan lukien sieltä: yksimielisesti päätettiin asettaa Vihavaisen liike ainaiseen lakkotilaan, syystä... Uh! uh! äännähteli Vihavainen. Mitä mi-itä se on? Uh!
Puh uh, antaisin mielelläni yhden vuoden elämästäni, jos tämä kirottu päivä olisi onnellisesti lopussa! Puh! KAMREERI. No kyllä, kyllä mene nyt jo ONNI. Hyvä! Eikö siis mitään ? Onko pippuria? KAMREERI. Kyllä sitä on mammalla yltä kyllin. ONNI. Se on totta, hahaha, se on totta! NELJ
Minusta semmoista ei pidä ollenkaan sanoa, sillä heti kun on sanonut, niin se on niinkuin leimattua, eikä voi enää muuttaa ajatustaan. Sano mitä sanot, mutta minä sanon: uh! Henrik vaan huokasi. Ja he tulivat takasin keskievariin, jossa heitä jo odotti uusi kyytihevonen. Maantie vei joen äyräältä pois ja seudut alkoivat taas tyhjetä ja köyhtyä. Yötä he olivat epämukavassa pienessä keskievarissa.
Minun täytyy tehdä samoin kun kaikki ympäri käy. Tule, niin otamme pullon viiniä tuolla! Soitto laukoo salissa. Seuraavan kohtauksen aikana kulkee naisia ja herroja edestakaisin huoneessa. ANNI. Emmekö istu tänne vähäksi aikaa? ALMA. Istutaan vaan. Täällähän on viileätä. KARIN. Uh, kuinka minusta on ikävää tänä iltana. ANNI. Ikävää? Kuinka niin? Minusta täällä päinvastoin on aika vilkasta.
Ja Juho, jolle yksikin kyynel Katrin silmissä, silloin kun tämä oli risainen karjapiika, tuotti tuskaa ja hätää, oli nyt kuin olisi onni häntä kohdannut. Uh tätä maailmaa! Ei ole mitään totta eikä mitään kaunista, ei rakkautta ei jaloutta kuin kirjoissa. Sinä olet voittanut, Alfred Levon! Minä sen sinulle myönnän, kun tavataan.
Ootkos mitään nähnyt? HURTTI. Ei, tyyntä kaikki on. Ma silloin tällöin Vaan korpin kuulin suolla raakuvan. RAPP. Se ruokaa raakuilee. HURTTI. Uh, oikeinpa Käy kamalalle! Tää on pahempaa, Kuin kuulain eessä seisoa. RAPP. Hyi, lempo! Et aaveita sa peljännekkään, Hurtti? HURTTI. En ... mutta ellei heihin pysty kruuti Ja kuulat. RAPP. Juoruja, niin peikon kynnet Ei pysty sinuun myös.
Eih! Onko hän nyt kaunis? Maisteri Kessler? Uh! Joka on niin jäykkä ja ikävä, etten tiedä toista. Ossi on kovasti vilkas ja iloinen. Jospa minä en häntä tunnekaan? Kyllä varmaan Sh! Aili pysähdytti kiikkutuolin ja kuunteli. Eiköhän tule ? Ovi aukeni ja kynnykselle ilmestyi nuori komea herra vaaleassa kesäpuvussa. Se oli varatuomari Oskar Holm. Ailille kohosi puna aina ylös ohauksiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät