Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
«Mäsäksi, vallan mäsäksi!» vastasi Jacobi väristen ja surkeasti, «miksi muuksi voipi tulla, aivan rikki täristävillä, mitä kurjimmilla rattailla tuulessa ja rankkasateessa, niin että vallan sulaa. Uh, uh, u-u-uh!» Henrik nauroi sydämmellisesti kurjannäköiselle matkakumppanillensa ja lausui: «Oh, minun mielestäni tämmöinen ilma on omiansa karaisemaan ihmistä.
KALLE. Ei huolita kourista. Pannaan suuhun vaan. Ehkä se sieltä valuu sormen päihin. MIINA. Kyllä minä sen arvasin, että syy on suussa, eikä sormissa, ha, ha, ha! Annas kun kaadan, et saa muuten. Heitä sinne vaan! Uh! Ha, ha, ha! Niin sinne menee kun vanhaan latoon. KALLE. Ahhah! Kas se satonsa sanoo. Takka vaan! MIINA. Hyi, kun sinä haiset! KALLE. Miltä? MIINA. Kuules, nyt tulee tanssiväkeä.
Mitä sillä kuitenkaan tekisin, kun nimikin on kannessa. Ja hyvä se olikin! Uh, nyt siitä on päästy. Menee. Hetkisen päästä soi kello. IV:s KOHTAUS. Palvelustyttö, Gryhling. Palvelustyttö tulee takimmaisesta ovesta, aikoo mennä avaamaan. Tulee vastaan. Ovi olikin auki. Aikoo taputtaa poskelle. Palvelustyttö työntää äkäisesti hänen kätensä, pyörähtää pois. Se on tyttö, joka ei parane.
Valjun syysaamun kajossa näyttävät niin oudoilta ja elottomilta saapuvilla olevat vartiat ja viranomaiset ja kaikki ne välttelevät katsoa häntä silmiin... Uh! koetan kääntää mielikuvitukseni miellyttävämpiin asioihin, mutta itsepintaisesti seuraavat ne tapausten kulkua loppuun saakka.
Minä kadotan yhden sielunkyvyn toisensa jälkeen, en osaa enää keskittää mihinkään ajatuksiani, muistinikin jo heikkonee, minua ei huvita mikään mikä tavallisia ihmisiä huvittaa. Ja kuitenkin olen vasta 40 vuotias, parhaassa miehuuden iässä. "Rakastaa lähimmäistä", te sanotte; suokaa anteeksi, se on nyt toki vähin huvittavaa, ja sitäpaitsi uh! täälläkö vankilassa! ketä täällä rakastaisi?
Ja niinkuin myrskyn pauhaten Ei linnut laulakaan, Hääjoukkokin on jähmeinen, Sen riemu kahleissaan. On morsian nyt kalpea Ja pilvi sulhon otsalla. Kirous yöstä vaan Nyt nostaa kauhujaan. "Juo sappea sun riemussas, Isies kylvämää! Maan meiltä riisti vanhempas, Sun valtaas henki jää. Vaan myrkynputket nouseva On lapsiesi niitulla, Ja onnentähkäs syö Kirottu hallayö!" Uh julmaa!
Taas lyö kello, mutta kumea ovien pauke estää minut laskemasta lyöntien lukua. Tirkistyslasin kansi risahtaa ja kun käännän katseeni oveen, muljahtaa siellä vartian silmä hetkeksi näkyviin. Uh, kuinka tuo salamyhkäinen kurkistelu sävähyttää ilkeästi! Mutta ihmeellistä, kuinka naapurini tuolla yläpuolella jaksaa kävellä.
Herra Levon oli sanonut sen, mitä Esteri oli ajatellut itsestään. Häntä ei tanssi ollut aikoihinkaan enää huvittanut, päinvastoin. Ja hänestä usein oli tuntunut, että hän on jo vanha, aivan liian vanha. Uh, kun se oli tuntunut pahalta ja pelottavalta. Ja hän oli kadehtinut nuorempia. »Siitä on jo kauan, kun me olemme viimeksi tavanneet toisemme», sanoi herra Levon.
Nyt, kun huomenna muutamme pois, tahdomme, että hänkin tämän viimeisen kerran, kun huvittelemaan menemme, tulee mukaamme." "Hän on siis vain tuollainen matamin tyttö", sanoi Helmi ja rupesi hyräilemään: "Ostat hatun, ostat kapan, röökinäksi muodostut. Uh, kuinka on kuuma tänään! Olisin halusta jättänyt sadetakkini kotia, mutta mamma vaati minua ottamaan sen mukaani illan vuoksi.
Tai mitä te tuumitte siitä asiasta, että tuo tyttö sangen aikaiseen kello oli puoli viisi aamulla tulee metsänvartian huoneesta ulos neitiä vastaan uh, te itsekin lennätte oikein tulipunaiseksi kasvoiltanne moista kuullessanne. Niin, teillä on oikein, täytyy hävetä aina sydämestään asti sitä, miten naiset meidän aikoinamme käyttävät!?"
Päivän Sana
Muut Etsivät