Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. marraskuuta 2025
MENENIUS. En mene: kuulitte sen miehen sanat, Jok' ennen oli hänen päällikkönsä Ja paljon häntä rakasti. Mua isäks Hän kutsui. Mitä siitä? Menkää te, Te hänet karkoititte; polvistukaa Jo virstain päässä hänen teltastansa, Ja esiin ryömikää. Cominiolle Hän oli tyly, minä siis jään kotiin. COMINIUS. Mua hän ei ollut tuntevinaan. MENENIUS. Nähkääs!
Miks siis, prinssit, Punastuin toimiamme katselette, Häveten niitä, vaikka tämän viivyn Vain suuri Zeus sai aikaan koitellakseen, Kuink' uuras ihmisten on kestävyys? Sen kullan puhtautt' onnen hymyillessä Et huomaa, jolloin pelkuri ja uljas, Viisas ja hupsu, oppinut ja tyhmä, Tyly ja hellä, kaikk' on yhdenlaiset.
Se on semmoista retustelemista hakea keskellä vuotta palvelijoita, sanoi Auvinen ja lisäsi varovasti: Kumpaisenko niistä heittäisi pois? Kumpaisenko tahtonet toveriksesi, sanoi emäntä. Aliina näki pääsevänsä voitolle, kun sai valitsemisvallan. Isän läsnäollessa tuntui vähän vaikealta ilmaista ajatustaan, mutta kun sitä odotettiin, sanoi hän: En minä huoli Vapusta, se on niin ... tyly.
Hän ei olisi pystynyt lausumaan kovaa sanaa hullullekaan koiralle. Hän olisi ehkä antanut sille lauhkean sanan taikka puolen taikka vaan katkelman; sillä hän puhui yhtä hitaasti, kuin hän käveli; mutta hän ei olisi ollut tyly sille eikä hän olisi ollut pikainen sille mistäkään syystä mailmassa. Katsellen leppeästi tätiäni, pää kallellansa ja hiukan kumartaen häntä, sanoi Mr.
Siten hän, vaikka hänen olemuksensa olikin ankara, tyly ja vastenmielinen, saavutti sotamiesten kunnioituksen, jotka huomasivat juuri hänet oikeaksi mieheksi vastustamaan kimbriläisiä.
Ehk' olit tyly hälle viime-aikaan? OPHELIA. En, isäni; vaan käskystänne kirjeet Pois lähetin ja pääsyn hältä kielsin.
"Hän istuu siellä ylhäällä Heljemyllyllä ja juo lökäriä!" "Minun Juoseppini! Juoseppi!" huusi Martina suurimmalla ilolla, ja juoksi hetikohta niin nopeasti alas mäkeä, että Uoti vaivoin taisi seurata. Pian lensi hän ylös portaita pytinkiin, tempasi oven auki väkiväellä, ja huusi: "Juoseppi! Juoseppi! missä siis on Juoseppini?" "Laita itses hiiteen Juoseppines!" rämäsi yksi tyly vaimoääni.
"Nadeschda, kylmä, kova Ja ylpeä ja tyly, Mun oma äitin onpi, Natalia Feodorowna Ei miksikään hän arvaa Sydämmen sykkiväisen Iloja hellimpiä; Mut armo esivallan, Ja suurten sukuin loiste, Ja orjajoukkoin paljous Ja kunniatähdet, niitä Hän arvossa vaan pitää.
Kun toinen oli mennyt, kerrotaan, Silmänsä käsin peitti tyly veli Ja unetonna, valveill' istui vaan Ja illan itki, yönkin kokonaan Ja aamulla kuin laps viel' itkeskeli. Suomen Kuvalehti 1/9 1875; parannettu 1889. Ens lemmeltäni kerran tiedustin: Eloni tähti, kuinka synnyitkään, Ja mistä lempeän sä loistos sait? Ja tähti lausui: näitkö milloinkaan, Kuink' äkin pieni pilvi kaihtaa mun?
*Minä* Nils Lykken morsian! Tuntuu kuin olisi unta, kaikki tämä, mitä tänä yönä on tapahtunut. Oi, mutta niin ihanaa unta! Minun rintani on niin keveä. Ei ole sielussani enää katkeruutta eikä vihaa. Minä tahdon sovittaa kaikki vääryyteni. Olen ollut tyly äidilleni. Huomenna menen hänen luokseen; hän antakoon minulle anteeksi, mitä olen rikkonut. Ja suokoon suostumuksensa liittoomme.
Päivän Sana
Muut Etsivät