Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Ruumiit maass' oli vierekkäin; väsymättä mä etsin, vaan ne jo tyhjiks ryöstelleet oli kulkurit tienoon. Harmissain jätin etsimiset ja ma metsähän astuin, oikaistakseni leiriin päin, kun pensahikossa taas näin kaatunehen, sekä jälleen toivoni elpyi. Kuljin päin; kasakanko ma nään? Ei, hirviön inhan, lyödyn kalmukin näin.
POIKA. Valehtelet, sa takkukarva roisto! MURHAAJA. Hää, mato! POIKA. Hän murhannut mun on; pois pakoon, äiti! Kolmas kohtaus. Englanti. Yrttitarha kuninkaan linnan luona, MALCOLM. Menkäämme yksinäiseen varjopaikkaan Povemme raskaat tyhjiks itkemään. MACDUFF. Ei, ennen miekkaan kiinni, urhon lailla Sorrettua synnyinmaata puoltamaan.
Dargar seisoi eessä Fjalarin. "Mun Käskit tulla. Nyt tässä oon Kauvan, kuningas, minun varrot' annoit; Heikko oot jo verraten entiseen. Ootko ennättänyt työsi tehdä, Täyttää valasi vannotun? Elon vaiheet säätänyt niinkuin ovat, Tyhjiks' tehnyt jumalat, niiden tiet?" Fjalar naurahti ja virkki: "Sattuu Joskus kummasti, korviisi Mikä henki käskyni, ukko, saattoi Juuri kuin se pääsi mun huuliltain.
»Voi teitä, kevätpuistot, te armaat, ihanat! Te nähkää vainaan kasvot, nää kalmankalpeat: Noin kuolkaa pois, noin kuiviin, te lähteet, vuotakaa, maat, tyhjiks, autioiksi vain jääkää aikain taa! »Ja voi sua, murhamiesi! Sa kirous laulajain! Veristen voittois maine se turha olkoon vain! Sun nimes jääköön unhoon, yön ikiuumentoon; kuin viime henkäykses, sun muistos haipukoon!»
Jo pienoisista saakka meille kannoit, kuin äiti lapsillensa kaikki annoit, ja tyhjiks usein rintas imetit, ja usein kärsit nälkää saadaksesi paremman toimeentulon lapsillesi, ja usein vilussa sä värjähdit. Mut huolet' ollos! Viel' on lemmen tulta, mi jäät ja lumet poluiltasi luo, ja työmme harras poistaa nälkäs sulta ja elon sulle huolettoman tuo.
Jo pienoisista saakka meille kannoit, kuin äiti lapsillensa kaikki annoit, ja tyhjiks usein rintas imetit, ja usein kärsit nälkää saadaksesi paremman toimeentulon lapsillesi, ja usein vilussa sä värjähdit. Mut huolet' ollos! Viel' on lemmen tulta, mi jäät ja lumet poluiltasi luo, ja työmme harras poistaa nälkäs sulta ja elon sulle huolettoman tuo.
Elomme, onnemme me sulta saamme, Sa, ihanteemme, kaunis Suomenmaa; Jo pienoisista saakka meille kannoit, Kuin äiti lapsillensa, kaikki annoit, Ja tyhjiks usein rintas imetit, Ja usein kärsit nälkää, saadaksesi Paremman toimeentulon lapsillesi, Ja usein vilussa sa värjähdit. Mut huolet' ollos!
Päivän Sana
Muut Etsivät