Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. marraskuuta 2025
Kauan herkkänä vait oli hän: yhä toivoton aatos kiiteli harhaillen, suli riemuun entisen onnen, tai kuvitelmia tuskain toi; välihetkinä vain hän lastaan valvenevaa, suin haikein laulaen, viihti. »Uinuos, armas», lauloi hän, »kukan umpuna uinu, unten mailla sa nää, miten äitis tuutivi lastaan! Ah, pian itse on noin hän tuskia tuntematonna, vaan et niin sulo unta sa saa, kun tuutivi vieras.
"Oi, rakkaani, rakkaani", sanoi Mathieu ja purskahti itkuun myöskin hän, "onko se mahdollista, että sinä kärsit noin hirveästi! Minä kun toivoin, että kaikki kävisi helposti! Viime kerralla ei sinulla ollut noin vaikeita tuskia." Marianne tyyntyi ja hymyili taas. "Viime kerralla luulin minä repeytyväni palasiksi, sinä et sitä muista.
Sanokaa sitten, rouva hyvä, itse, puuttui Felton puheesen, alkaen tulla kärsimättömäksi, sanokaa sitten itse, millä tavoin tahdotte kanssanne meneteltävän. Mutta Herran tähden, kuinka minä sitä tietäisin? Minä tunnen kärsiväni tuskia, siinä kaikki; menetelkää minun kanssani niinkuin tahdotte, yhden tekevä minusta.
Ottamalla huomioon Jeesuksen vertauksellisen puhetavan näyttää, että Jeesus puhuessaan pahoista hengistä, tarkotti yhteiskunnallisia paheita, sillä hänen oppinsa läpi käy rajaton rakkaus ihmisiin, etenkin kotimaansa sorrettuun köyhälistöön. Sitä aatetta hän uskoi ja pyrki toteuttamaan, missä voi siis myös sairaita auttamalla ja tuskia lieventämällä.
Vasta muutamalla syrjäisellä laitakadulla astuin talojen varjosta, joitten suojassa olin kulkenut, ulos kadulle kuutamoon, saadakseni kuulla mitä ihmiset minusta arvelevat. Ystäväni rakas, et usko mitä tuskia tunsin sydämmessäni.
Toisille pyhille miehille piru laittoi ruumiillisia tuskia. Ramnaldon jalkojen päällä istui piru joka yö ja piteli hartioista pyhää
Oi, mitä näen? Taivaan ihanaa! Voivatko henget myöskin kangastaa? Procula! Joko totta vainajat Kaikki mun luoksein tänne saapuvat, Vai joko siirryn maasta Manalaan? Olenko Proserpinan nurmilla, Joilla hän poimiskeli kukkia, Pluto koska hänet maasta ryösti? Alcestis kuin ennen ihanainen Takaisin saapui Tuonen alhosta Herkules saaliin riisti kuoleman, Miehelle antoi rakastavalle, Jonk' edest' uhrannunn' elämänsä Esikuva naisten iki-ihana Saavuitko siten myöskin, Procula Kallihin, vaiko tulit ottamaan Hyvästit ijäiset, kun astumaan Sa näet joutuvani Tartaroon Tuskia julmempia Tantaloon Kestämähän iki-ankaroita? Puhu, kallis, vaikk'en säveliä
Ken mun pelasti kourista kuolon ja orjuuden? Sä itse sait tän kaiken aikaan, pyhä, hehkuva sydän, ja nuorna, hartain innoin sä pilvein Uinujaa hänen pettämänään kiitit! Sua kunnioittaisin? Miksi? Sa huojensitko koskaan vaivoja sortuneen? Sä lievensitkö koskaan tuskia itkeneen? Minust' eikö karkaissut miestä kaikkivaltias aika ja kohtalo ikuinen, mun herrani, Zeus, ja sun!
Hän kärsi sanomattomia tuskia, ja hänen ymmärryksensä valo olisi kentiesi sammunut, jollei hän näinä rajattoman katkerina hetkinä olisi etsinyt ja löytänyt sitä korkeampaa lohdutusta, jota uskonto tarjoopi jokaiselle, joka nöyryytetyllä sydämellä hädässään ja tuskissaan siitä lohdutusta etsii.
"Minä kuolen..." huudahti hän, painaen kätensä sydäntään vasten, "ei, minä en kuole, vaikka tunnen kuoleman tuskia ... sieluni kuolee ... sydämeni jähmettyy ... mutta elämästä en pääse... Jumala, armahda ... se oli synti, hirvittävä synti ... hän on toisen oma ... minä tahdoin eroittaa heidät ... minä olen saanut palkkani ... mutta minä olisin valmis antamaan henkeni hänen edestään ... saadakseni hituisenkaan rakkautta ... ja hän, mitäpä hän hänestä välittää..."
Päivän Sana
Muut Etsivät