United States or Cayman Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Aina siitä saakka kun järki ja pakko ovat minua käskeneet unhoittamaan Minna von Barnhelmin: mitä vaivaa olenkaan siitä nähnyt! Aloin juuri toivoa, ettei tämä vaivannäkö olisi ikuisesti turhaa: ja silloin te ilmestytte, hyvä neiti! Ymmärränkö teitä oikein? Pysähtykää, hyvä herra, katsokaamme, missä olemme, ennenkuin eksymme kauemmaksi! Tahdotteko vastata minulle yhteen ainoaan kysymykseen? v.
Ja pyytäisi häntä ... viisaasti ja viekkaasti ... itselleen emännöitsijäksi. Ahaa, niinhän se olikin! huudahti Kukkelman. Niinhän se oli! Se on konsti, joka kävelee. Täältä jaetaan huushollerskat monille. Niin ... turhaa on piinata ihmiset ... tehdä väkivaltaa, jos voi käyttää rauhallista konstia. Minä ... huomenna sanon täällä ... tulen tänne puhumaan, että olen Nelmalle sukua.
Katso, kuinka kauvan me olemme puuhanneet, uurastaneet ja kyyneleitä vuodattaneet tämän elämän huolien tähden, ja kaikki työ, kaikki viisaus on ollut turhaa! Nyt tulee lapsi kukkasineen ja lintuineen ja kääntää meidän viisautemme hulluudeksi. Isä, isä, Jumalalla on ollut liian pieni osa meissä, hän tahtoo saada meidät kokonansa, hänen tulee saada kaikki!"
Hänen kuluneen elämänsä vieläkin kaukaisemmista ajoista tunki toisinaan hahmuja hänen muistiinsa, joita hän kiivaasti koetti karkoitella, kiinnittämällä ajatuksensa rakastettuun Heleenaansa. Hän kiirehti vuoteelle menemään ja lymysi nyt punaisten esirippujen varjoon. Hän koetti nukkua, mutta se oli turhaa koetusta.
Se on turhaa, sillä enhän minäkään ole edes yhdellä sanalla tahtonut vetää teitä tilille tuosta yöstä. Mikä on ollut, se on mennyt, ja pitäkäämme se suloisena muistonamme. Antti ei ollut vielä koskaan kuullut naisen puhuvan noin. Hän tarttui tytön käteen, ja he katsoivat nyt suoraan silmiin toisiaan. Te ette siis ollenkaan rakasta minua? kysyi hän.
Renki kutsui isäntäänsäkin katsomaan, ja kun he yhdessä olivat Olinaa katselleet, tulivat he siihen päätökseen että hän oli kuollut. Sitten he vielä olivat kolkuttaneet entistä kovemmin sekä ovelle että ikkunaan; mutta kaikki oli ollut turhaa.
LETTO. Ja meillekö kapteeniksi Onnen herra! SIHVONEN. Niin. Lykkyä reissuun! Hihhihhih. ANNA. Mutta sehän on kauheaa! EEVA. Turhaa te säikytte! ELVIIRA. Turhaa sinä, Eeva, toivot, jos toivot Varjakkaa. LETTO. Me emme lähde Onnen herran kanssa merelle! Ennen vaikka linnaan. SIHVONEN. Parempi sielläkin. Mutta minä tiedän konstin ja hyvän konstin. Hihhih. EEVA. Jonkun konnanteon!
Heitän pois mielestäni koko asian". Mutta unhottaen, alkaa hän taas muistella, kuinka kärkäs toiviolainen oli rahalle ja kuinka tavattomia hän puhuu, väittäessään, että häneltä rahat varastettiin. Eihän hänellä mitä rahoja ollut. Turhaa puhetta vaan. Ennen iltaa noustiin ylös ja lähdettiin varhaiseen jumalanpalvelukseen ylösnousemuksen kirkkoon, Vapahtajan haudalle.
Mutta Marius, kun hukkaan oli kuluttanut monta päivää ja paljon vaivaa, alkoi surullisessa mielessään miettiä, heittäisikö sikseen hankkeensa, koska se oli turhaa ollut, vai odottaisiko onnea, jonka myötäisyyttä hän usein oli saanut nauttia.
Sen saatan myös edeltäpäin ilmoittaa, että näet turhaa vaivaa, jos rupeat asian aikain etsimään näistä jutuista taiteellista eheyttä, neroa, uusia aatteita y.m. joutavaa. Kunnioituksella Kaapro Jääskeläinen. Alkulause tähän toiseen painokseen.