Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Teenhörppijoille julistanut oon ma uskoin, mi on epäilyistä vapaa täyttää ajatuksen. Sen, että rakkaus aina uhmatkoon murhetta, tuskaa, ikää, muiden tapaa. Se ehkä lienee totuus totisin, mut katsokaamme seikkaa toisinkin. Selittää *rakkautta* ei kukaan saata; mi aiheuttaa tuon uskon iloisen, ett' toinen *toisessa* saa *autuuden*, tuot' tiedä kukaan ei, mi polkee maata.
Mutta niinhän olikin, että kuolema tulee oikeaan aikaan. Ehkä se korvaa elämän myöhästymiset. Kuolema, sinä erehdysten korjaaja, joko alan sinua odottaa, sinua ja sitä, mitä myötäsi tuot, olipa se sitte puhdistavaa kiirastulta, sovittavaa selitystä tai muuta, jota ei ajatukseni jaksa käsittää. Mutta paras, kun en odota. Se hyvä, mitä olen odottanut, sitä ei ole kuulunut.
Siitä mulla onni siirtyi, Elo entinen hävisi, Tulin tuhmaksi varahin, Nuorra naisten nauruloiksi. Pahasti öitsinyt. Pahoin tein minä poloinen, Pahoin tein poloinen poika, Kävin öillä öitsilöissä, Päivät pyörin päivätsissä, Illat iltaistunnoissa; Tuot' emo pani pahaksi, Iso katsoi ilkiäksi.
Kantaa tuot' ovat näät, mitä kauaskatsoja-Zeulta Tros Ganymedeen sai, pojan ryöstetyn, korvaukseksi, kosk' ei vertoja koin, ei päivän all' ole niille. Varkain miesten pää Ankhises sai sitä sitten, tammoja vei salakätt' oritarhaan Laomedonin. Niistäpä syntyi varsaa kuus hänen kartanohonsa; neljä hän itsellään piti, seimellänsä ne ruokki, haltuun Aineiaan kaks antoi, ankaran urhon.
TROILUS. Ei varmaan ollut. ULYSSES. Oli varmaankin. TROILUS. Mun kiellossani hulluuden ei vikaa. ULYSSES. Ei minunkaan; vastikään täällä oli. TROILUS. Naissuvun tähden tuot' ei uskomista. Ja äitiemme tähden, pahat kielet Jotk' ilmankin on valmiit parjaamaan Syyt' älkööt saako naista arvioimaan Cressidan mukaan. Sanokaa, ettei Se ollut Cressida.
Hän eilen hengen mulle suojeli, Ja tässä seison nyt kuin nahkapoika, Jok' oikeaa ja vasenta ei tiedä, Ja nään, kuin hältä viedään kunnia. Ma voisin itkeä, jos auttais vaan, Ett' moinen kehno raukka olla saatan! Vaan vaiti! Nyt ma muistan, minkä isä Mull' kertoi tuosta kapteinista, kun Hän paronilla sairasti, Sen äijän On silmät niinkuin haukan. Etten ennen Tuot' aatellut!
"Minä tunnen sinut, Tullus Faber", sanoi prefekti, "sinä olet aina ollut Roomalle ja minulle uskollinen. Mitä tietoja tuot?" "Oi, prefekti", valitteli mies, "vielähän sinä sentään olet elossa. "Luulimme sinua jo kuolleeksi, kun et ole mitään meille ilmoittanut, vaikka olemme kahdeksan sanansaattajaa lähettäneet luoksesi." "Minun luokseni ei ole saapunut ainoatakaan."
Tuot' itken tämän ikäni, puhki polveni murehin: annoin Aino siskoseni, lupasin emoni lapsen Väinämöiselle varaksi, laulajalle puolisoksi, turvaksi tutisevalle, suojaksi sopenkululle." Emo kahta kämmentänsä hykersi molempiansa; sanan virkkoi, noin nimesi: "Elä itke, poikueni!
Mitä metsänpetoa sinä tuossa tuot? Terveisiä kaupungista, sanoi Matti rauhallisesti, lakkinsa orren päähän ripustaen ja ryynipussin eukon eteen pöydänkulmalle asettaen. Toin vain uuden rengin tullessani. Rengin! huusi eukko taimmaiseen soppeen paeten. Karhuhan tuo on, oikea karhu! Lapsi tämä vasta on, virkkoi Matti, istuen itse lavitsalle ja nostaen Nallen polvelleen.
"Ette toki, armollinen prinssi, vaatine, että minun pitää kovin pitää huolta Heikki Sepän edusta", virkkoi Ramorny, katsahtain haavoitettuun käsivarteensa. "Pyhä Anterus ja hänen viistoinen ristinsä auttakoon! liian useinpa sinä tuota sinulle tullutta vahinkoa yhä tuot esiin, Ramorny.
Päivän Sana
Muut Etsivät