United States or Latvia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ei, ei, ei koskaan", huusi hän. "Se on julmaa, häpeällistä, mahdotonta." "Niin täytyy tehdä", sanoi Hildebrand aivan levollisena. "Ei, sanon minä", huusi kuningas kääntyen ovelle päin. Vakis oli hänen edessään. Hän tuijotti tähän. Silloin uskollinen palvelija heittäytyi itkien polvilleen. "Vakis", huudahti kuningas pelästyneenä, "mitä tietoja sinä tuot? "Tuletko sinä hänen luotaan?
Vanno sinä vaan, että tuot heidät sinne; ja kun he ovat polvillaan ristin edessä käytyään alas hevosen selästä, niinkuin kaikilla ihmisillä on tapana paitsi mokomilla pirun pakanoilla kuin sinulla, niin me karkaamme päälle ja he ovat meidän kynsissämme.»
VIOLA. Sinulla, kapteeni, on käytös hieno, Ja vaikka luonto usein saastaisuutta Somahan kuoreen kätkee, luulen sentään, Ett' ompi sulla sydän, joka vastaa Tuot' ihanata ulkomuotoasi. Nyt pyydän runsaan siitä palkan saat
En väärin ymmärtänyt silmäystä, Tuot' arkaa, haaveksivaa. Kirje, sinä Hänelle lausu, mit' en itse taida. Pyhyyteen, jota lähestyy vaan hän, Sen kätken. Kun hän tulee, rukoilee, Rukoile puolestani, pyhä äiti! Jo tullaan! Hän ja hänen isänsä. Seitsemäs kohtaus. Mun tyttäreni! Liiaks kihlaustas Juhanin kanssa estellyt jo olet. Ei laatuun käy se enään. Näänhän itse Kuin kukat poskillasi kuihtuu.
LODOVICO. Hyvä herra, Tuot' ei Venetiass' uskottaisi, vaikka Todeksi vannoisin sen. Tuo on liikaa. Hän itkee! Lohdutelkaa! OTHELLO. Perkel', perkel'! Jos maan vois naisen itkut hedelmöittää, Niin joka tilkka krokotiilin siittäis. Pois silmistäni! DESDEMONA. Ett'en sua loukkais, Niin lähden. LODOVICO. Tosiaankin nöyrä vaimo! Takaisin, herra, kutsukaa hän. OTHELLO. Rouva! DESDEMONA. Mun herrani?
Nytkin akhaijien kuullen tuot jumalneuvona julki kauasampujan näin muka murhett' antavan siksi, että mä hylkäsin nuo jalot Khryseen tyttären lunnaat, paljoa mieluisempi kun on näet itse hän mulle. Enpä Klytaimnestraan, en ruhtinatar-aviooni häntä ma vaihettais; näet halvemp' ei ole hällä varsi ja muu sulomuoto ja mieli ja askaretaito. Vaan hänet silti ma annan pois, kun niin paras lienee.
O1 kerran laps, se konsanaan Ei kyennyt kirkonteille, Vaan pyhäisin näät ainiaan Ties hiipiä tantereille. Sa, virkkoi äiti, kuuleppas: Jo kello kutsuileepi, Ja jos et lähe tahallas, Se väkisin sua viepi. Vaan poika mietti: kello, ho, Kyll' pysyy paikallansa. Ja täyttä laukkaa tiehens jo, Juur kuni koulustansa! Ei kello, kello enään soi, Tuot' äiti juoruaapi.
Murhaaja voittamaan! Voi, tulvaan hukkuu maa! Jo arkkiin joutukaa! Ajainen, ijäinen On vaara hirmuinen. Vuosisadan valheen henki Kietonut on ihmisen Julmin juonin juopumuksen Kovaan orjakahleesen. Kyllä osaa kuvaella Henki herja herkkuaan Kaiken onnen lähteheksi, Vaikk' on surman neste vaan. "Se on merkki sivistyksen," Luonnon laps kun tuot' ei juo.
"Ja nyt, Juho veli," sanoi Katariina rouva, sitten kuin kaikki ruoalta päästyänsä olivat istuutuneet, "tosin olisi sopivinta ettei joulurauhaa uusilla murheilla rikottaisi, mutta koska kuitenkin aina on paras katsoa jokaista seikkaa suoraan silmiin, niin ala. Mitä tietoja sinä tuot?" "Valitettavasti surullisia maaraukallemme, suuria ja tärkeitä.
Jos kuulet, että hän määrää kuningattaren panemaan minut vankeuteen, niin pidä heti huolta vapautuksestani." "Ei kukaan saa vahingoittaa hiuskarvaakaan päästäsi, luota siihen. Minä näen, että sinulla on syytä ajaa samaa asiaa kuin minäkin, ja se ilahuttaa minua, sillä täysin voimin ihminen tekee työtä vaan omaksi eduksensa; ja vielä lopuksi, koska tuot minulle Hebeni?"