Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Vihkimistä oli Reeta tahtonut tapahtuvaksi Kivirannalla ja siitä tuli hänen ja Tuomelan emännän välille pieni riidan aine, jonka jälkimäinen voitti sillä etuoikeudella, että heillä on enemmän varustettu vieraan varaa. Häihin menokin oli sentähden Reetasta vähän vastenmielistä, ettei pitänyt oikeinkaan kiirettä.
Valva kysyi, oliko viimeiset tuulet ravistaneet raakilat Tuomelan omenapuista, ja Mauri vastasi, ettei sentään aivan pahoin . "Vai niin, olipa hyvä etteivät rapisseet. Teillä onkin aina tullut paljon omenia. Jopa tuolla pappi näkyy tulevan ruumiita siunaamasta." "Niin näkyy. Tulette kai sitte päivälliselle?" "Kiitoksia vain, kyllä tulemme." Toiset myöskin lupasivat iltapuolella tulla.
Salovaaran tytöt puhuivat niin vilkkaasti asiasta, että miehetkin jo rupesivat kuuntelemaan heitä, ja Jaakko sanoi: "Totta miehetkin saavat tulla mukaan, ellei muuta tekemään niin ainakin kahvia juomaan." "Otammeko miehiä?" kysyi Tuomelan Anna. "Tietysti", sanoi Maila, "saadaanhan enemmän jäsenmaksuja." "Niin", virkkoi Valva, "eikä heitä toimettomina pidetä.
"Onko Tuomelan isännällä talo hallussaan jo?" kysyi Ruohola. "On. Isäni ja äitini ovat vanhoja, joten eivät enään tahdo talon ohjissa olla, vaan tekivät minulle talonkirjat." "Sitä paitsi tämä osti ali-Tuomelan vielä lisäksi, joten hänellä nyt on koko talo hallussaan." "Hm, vai niin. Poikamiehenä vielä ollaan?" "Niin. Ei ole ollut kiirettä naimaan, kun ei ole paljo ikääkään vielä."
Niinin katsellessa pärevalkeita ne lähenivät ja joutuivat ohitse, mutta tuossa taas tuli joukko rannalle, päresoitot kädessä. Niini tunsi nuot ravustajat, ne olivat Tuomelan lapset. Mutta kukapa tuo vieras nuori tyttö oli, joka kuului heidän seuraansa?
Siinä sitten juteltiin vähän aikaa ja sitte lähdettiin puutarhaan katsomaan omenapuita ja marjapensaita. Viinamarjat jo punottivat ja omenapuissa oli paljon raakiloita. Mauri ja Valva joutuivat vähän muista erilleen. "Olen ostanut Tuomelan alitalon myöskin", sanoi Mauri, "minulla on nyt koko talo hallussani. Luuletko isäsi suostuvan liittoomme?"
Tuo tuolla on pappila, tuolta näät Tuomelan kattoja ja täällä on äitini hauta Miks vienosti värähdit sa? Elä pelkää impeni nuori, ei emo sua peloittais, häll' oli niin lempeät silmät jo kirkkokin jäädä tais. Hän onneton rannalle uinui sinikellojen siimekseen ja kellot ne hiljaa keinui ja soitteli sormet veen.
"Niin se oli minunkin muistaakseni. Entäs Tuomelan emäntä siitä on jo ehkä viisi vuottakin! "Juhannuksen jälkeen tulee viisi vuotta", sanoi Eevi. He läksivät toisen haudan luo; se oli Tuomelan Reetan. Eevi rupesi perkaamaan pois rikkaruohoja, ja laski sitte seppeleensä posliinilautaselle, johon hän pullosta kaatoi vettä. Lautasen hän sitte asetti kummulle.
"Semmoisia uutisia", sanoi Kerttu, "että meidän on toivo päästä häihinkin." "Vai niin, kenenkä häihin?" "Tuomelan Maurin. Hän kuuluu käyneen naimaretkellä."
Ikävähän se on kuolema ja kun vielä orvoksi jääpi, huokasi Tuomelan emäntä ja ohjaili poikaansa Viijan ja Liisan kanssa yhtä matkaa kävelemään. Viimeisiä ruumiita saattamaan ei jäänyt kuin yksi pappi, toinen meni jo kirkkoon. Mennään ihan papin perästä kirkkoon, ettei jäädä takapenkkiin, ehdotti Tuomelan emäntä.
Päivän Sana
Muut Etsivät