Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. lokakuuta 2025
Rovasti ja ruustinna yhä katsoivat sitä metsän aukkoa kohti ja ruustinna sanoi: Tuollaiselle ihmisparille ei suinkaan elämä saata olla antamatta parhaintakaan onnea. Ei riipu yksin ruumiin ryhdistä, vaan riippuu ihmisen tahdosta, tahtooko ihminen itse olla onnensa seppä, sanoi rovasti ja kääntyi akkunasta pois. Ruustinnakin teki samoin ja hieman salaisesti huokaisten sanoi: Niinhän se on.
Tuollainen silmäys oli jo väkivaltaisuutta ja loukkausta!... Oliko se mahdollista?... Oliko kaikki, vain unta?... Hän, ylpeä kuningatar Frédérique. joka ennen oli loistavissa hovijuhlissa hyljännyt niin monta ylhäistä ja kuulua ihailijaa, hän, joka aina oli säilyttänyt sydämensä ylpeyden, oli nyt lahjoittamaisillansa sen tuollaiselle mitättömälle kansan lapselle!
»Se nainen ei rakasta mitään, sanon minä, ei edes omaa poikaansa!... Jos hän rakastaisi pikku prinssiä, ei hän tätä tuollaiselle raakimukselle uskoisi!... Hän ihan menehtyy rasituksesta, tuo pikku poloinen!... Yölläkin ... nukkuessansa lukee hän ulkoa latinaa ja kaikellaista ... unissansa, kertoi markisitar minulle... Kuningatar on aina läsnä oppitunnilla... Kahden peittovat he nyt tuota poloista ... tehdäksensä hänestä kuninkaan!
Matka ei näinollen kovin nopeasti luistanut ja sitäpaitsi pysähdyttiin sitä muutamaksi tai muutamiksi päiviksi ystävien luo, jolla aikaa hevoset lepäilivät jatkuvaa matkantekoa varten. Tavallisesti lähdettiin tuollaiselle matkalle joka kesä ja ne perheet, jotka asuivat kymmenen tai kahdentoista penikulman alueella, luettiin kanssakäymispiiriin kuuluviksi.
Puotiin olen myös velkaa. Anna rahaa. Rahaa! Minulla ei ole. Oletko jälleen ne juonut?! En juuri! Annoitko rahaa tuolle lutkalle?! Entäs sitten? Tuollaiselle himojen välikappaleelle! Hän on ainoa ystäväni. Sinä onneton, millä nyt hyyry maksetaan?! Ole huutamatta! Sinä saat toisen kerran. En tahdo syödä vanhaa sillin häntääsi enkä juoda sikurikahviasi ja sitten sinä mangut aina.
Ei kai tuollaiselle miehelle kukaan mene, joka vähänkin pystyy ajattelemaan! Ikuiseen onnettomuuteen joutuisi... Ennen pitkää saisi nähdä, miten tuo alkaa mielistellä muita ... vaikkapa vaan omia piikojaan. Olisi se kaunista ... sekin elämä! Mailiisa! Sinä annat vihan ja kiukun soaista itsesi ja pimittää selvän järjen. Te erehdytte, emäntä!... ja aivan perin juurin sittenkin!
ILLI. No, tällä kertaa jääköön tämä tähän, mutta ellet sinä vastedes paranna tapojasi, niin saat marssia matkaasi koko talosta. NOKKI. Kyllä minä läh... ILLI. Vait! Pane se mieleesi. Nyt saat mennä. SUSANNA. Se oli oikeen tuollaiselle, sepä oli mainiota! No, mene töillesi, sinä! mitä siinä seisot, Kirsti! Kirsti! Kuka se Kirsti on? SUSANNA. Se on uusi palvelijamme. Marikin meni eilen pois.
Sulttaani jäi nolona paikoilleen seisomaan, sillä hän ei voinut muuta otaksua, kuin että nainen halveksi hänen huonoa pukuansa, ja ettei maan laki merkinnyt mitään tuollaiselle kurjalle raukalle kuin hän oli. Alakuloisena hän istahti nyt maahan ja peitti kasvonsa käsiinsä ja alkoi tuumia mitä hän nyt tekisi.
»Poika raukka», huokasi rouva säälittäen. »Ja tuollaiselle me sitten vuokrattiin huone», torui Sanni itsekseen, istuessaan sänkynsä laidalle. Niin kummalliselta kuin se kuuluukin, on kuitenkin totuuden mukaista, ett'ei naapurin huoneesta enää mitään häiritsevää melua lähtenyt; päinvastoin hän tuntui vaipuneen rauhalliseen uneen, jonka vaatimaton kuorsaus jonkun kerran katkaisi.
Ja minäkö antaisin tyttäreni tuollaiselle miehelle, jolla ei ole ymmärrystä tuon enempi. PORMESTARI! Eikä kiitollisuutta! Pidetty kuin omaa poikaa, niin tuolla tavoin. POMMERI. Koira! Minä niin syötin ja juotin juuri silloin kun se oli haukkua räkyttänyt. Lempsatti, etten minä eilen tullut lukeneeksi lehteä. Nyt minua vasta alkaa oikein harmittaa! Aika kantaali. Aika kantaali! Herra pormestari.
Päivän Sana
Muut Etsivät