Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
»Ka sitävastenhan ne ovat siinä talonkin tupakat», kehotteli Hyvärinen, ja emäntä jo tytärtä kehotti: »Panisit, Anna Kaisa, tuossa pannun tulelle, kun on etäisiä vieraitakin talossa.» Sitten istuttiin. Anna Kaisa alkoi hääräillä kahvinkeittopuuhissa. Antti jatkoi taas ylpeilyään: »Sillä on nyt Jussilla hyväjuoksuinen tamma, jonka se on vaihtanut Kettuselta.»
KULLERVO. Eipä aarteet siellä; niitä muualta etsikää, jos heitä ensinkään Untolan tienoilla löytyy. TIERA. Mutta olvi meni, emmekä nyt kaulaamme kastaa saa. KULLERVO. Nauriskuopassa, nummen töyryllä tuolla, olvitynnyrit käsitätte. Mutta enemmin puita tulelle. Tässä on aika halko. Tule lisäksi loimoon sinä myös. VIKSARI. Yhteen iloon kaikki. Tiimanen. Tästä nousee ankara palo.
Niin noustiin ylös tuota jyrkkää pihamaata ja pian oltiin tuossa pesotuvan takana olevassa mummon peräkamarissa. Vieras sai istua tuolille pöydän päässä ja Elsa meni panemaan vettä tulelle. "Se olikin oikein hyvä ja hauska kyyti, joka meidän osaksemme tuli!" sanoi mummo. "Helpottaa se hiukan kävelyn vaivaa, kun pääsee vettä myöten", vastasi mies, samalla katsahtaen akkunasta ulos.
LIISA. Lintu on vielä ostamatta, kynimättä, ja mikä pahinta: jäätyneenä, kun ilmat pysyvät yhä niin kylminä. SIIRI. Kyllä kai se sulaa, kun tulelle pannaan, luulen minä. Silloin se menee pilalle. SIIRI. Kun sulaako? LIISA. Minä tarkotan SIIRI. Minä kyllä ymmärrän. Voit muuten laittaa, mitä tahansa, kunhan se on vain semmoista, josta kasööri pitää. LIISA. Mutta SIIRI. Ei mitään vastaväitteitä.
Sentähden hän antoi karjakkomajan oven seista selällänsä ja juoksi silloin tällöin ulos katselemaan lehmiä. Kun hän nyt seisoi valkeaa sytyttämässä telttaan ja panemassa pataa tulelle, kuuli hän jonkun tuolla ulkona panevan jotain pois luotansa ja tulevan sisään. Se oli lukkari Nils Torgersen. "Hyvää päivää, hyvää päivää!" "Hyvää päivää, katso että saat itsellesi istuinsijan".
Siitä on nyt kuusi vuotta. Olenhan kentiesi hiukan muuttunutkin." Kaikki olivat vaiti ja Miggles oli hämillänsä siitä, että hän oli tuntematon. Hän kääntyi taas tulelle päin ja vasta tuokion kuluttua alkoi hän puhua liukkaammin, mutta hiljemmin. "Luulinpa varmaan, että ehkä joku teistä tuntisi minua. Mutta yhdenlainen minusta.
Näistä rahoista minä kastelen tään kesää istuttamasi kukkaset ja vielä hankin haudan pääpuoleen sievän, joko tuomen tai pihlajan vesan. Keitä kahvia, Miina!" Miina asetti kohta kahvipannun tulelle, ja tuossa tuokiossa oli kahvi valmiina. Elsan ja mummon suureksi huviksi liikkui Miina erinomaisen taitavasti ja liukkaasti. "Kaupungissahan tuo Miina tarvitsisi olla", sanoi mummo. "Kuinka niin?
Hän kääri Annin peitteen sisään ja antoi maata samassa asemassa käsivarrellaan. »Kyllä sitä varmaan puree, koska noin vatsallaan paremmin saa lepoa», sanoi hän. Heiskanen tyhjensi piippunsa ja pisti sen takaisin taskuunsa. »Eikös me jo lähdetä?» hän kysyi vaimoltaan. »Niin, hyvä isä tokkiinsa, kun ihan olen unhottanut keittoni, jonka jätin tulelle.»
"Minä tulen oitis, pesen vain käteni ensin ja pistän puhtaan vyöliinan eteeni", sanoi äiti, joka oli perunoita kuorimassa. "Panen teevettäkin tulelle ensin, ehkä se kyllä hyvältä maistuisi". "Ei hän joudu viipymään." "Soo, soo, no, kyllä minä pian tulen." Kerttu meni jälleen Eliaalle seuraa pitämään.
Mahtaisiko pitää olla kuinka monta kiloa? Söisi kai ne nälkäänsä montakin, mutta kunhan saisi edes kaksikaan, niin höystäisi heitä hauikkaita läskisoossilla. Hyvä on, pankaa perupata tulelle. Olin jossakin suuruudenhulluuden puuskauksessa ottanut urakan, tietämättä lainkaan, voisinko sen täyttää. Kyllähän Huopana yleensä antaa, mutta saattaa olla antamattakin. Jos olisin edes mennyt salaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät