United States or Pitcairn Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
He menivät mummon asuntoon eräässä mutkikkaan kadun kulmatalossa. Tämän pihan perällä oli pieni kamari pesotuvan takana. Huone oli muutoin soma ja siisti. Elsa ihmetteli Priitta-Stiinan sievää ja pientä huonetta ja sen omituisia huonekaluja. Luutakaupoilla ollessaan oli hän nähnyt paljonkin, mutta ei somuudessa sen vertaista ja ihme, ettei hän ollut koskaan joutunut siinä huoneessa ennen käymään.
Niin noustiin ylös tuota jyrkkää pihamaata ja pian oltiin tuossa pesotuvan takana olevassa mummon peräkamarissa. Vieras sai istua tuolille pöydän päässä ja Elsa meni panemaan vettä tulelle. "Se olikin oikein hyvä ja hauska kyyti, joka meidän osaksemme tuli!" sanoi mummo. "Helpottaa se hiukan kävelyn vaivaa, kun pääsee vettä myöten", vastasi mies, samalla katsahtaen akkunasta ulos.
Nyt oli Elsa paikatta, eikä oikeastaan tiennyt mitä tehdä, kun ei ollut sanottavasti mitään, millä toimeen tulla ja päästökirjaa puuttui. Mummo, kaikenlaisia kokenut vanha ihminen, käski tytön tulla kotiinsa siihen pieneen kamariin pesotuvan perässä, joka monta vuotta oli ollut hänen hoteissaan halpaa hyyryä vastaan.
Kamarin ja pesotuvan välinen ovi oli myöskin auki, mutta vieras ei tullut kamariin saakka, vaan kysyi pesotuvasta: "Onkohan tämä se sisarvainajani talo?" "Kuka oli sisarenne?" kysyi mummo, astuen pesotupaan. "Sisareni nimi oli Klementiina ja oli hän tietääkseni naimisissa vanhan kalastaja Starkin kanssa." "On oikein tämä, Starkin lesken talo; hän kuoli aivan vähän aikaa sitten", vastasi mummo.
"No, ole niin hyvä ja mene kohta mummolta kysymään." Elsa pisti liinan päähänsä ja juoksi mummon luo. Mummo istui kamarissaan pesotuvan perässä; nähtyänsä Elsan hän nousi seisoalle ja sanoi: "Vielä tuonkin ihmisen silmät näkee!" "Ei mummokaan ole meillä kesäkauteen käynyt." "Kyllä olen aikonut sinne monta kertaa, vaan olen ajatellut, että tulisit itse.