Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Vaikk' oisivatkin kaikki esteet poissa Ja tieni tasainen ja kruunu mulle Lain mukaan tuleva ja perimyksen, Niin suuri toki henkeni on köyhyys, Niin valtavat, niin monet puutteheni, Ett' ennen minä suuruuttani piilen, Venosen lailla, jok' ei tyrskää kestä, Kuin joudun oman suuruuteni piiloon Ja kunniani huuruun tukehdun. Mut, kiitos Jumalan, ei mua tarvis, Ja tarvis vaikka ois, en auttaa voisi.
AMALIA. Ei, ei, minä en saata viipyä, en saata viipyä! BERTHA. Et saata viipyä? AMALIA. Niin, oi niin, minä tukehdun, jos täällä kauemmin olen! BERTHA. Oletko kipeä? AMALIA. Niin, minä kärsin, minä kärsin hirmuisia vaivoja sinun tähtesi, armas, rakas Bertha raukkani; minua vaivaa kauhea tuska, kun näen sinun elävän ja liikkuvan täällä, synnin ja huikentelevaisuuden onnettomassa pesässä!
Voi onnetonta Rosinaa! BARTHOLO. Mikähän teitä vaivaa! ROSINA. Mikä kauhea tulevaisuus! BARTHOLO. Rosina! ROSINA. Minä tukehdun raivosta! BARTHOLO. Hän voi pahoin. ROSINA. Minä käyn heikommaksi, minä kuolen. Jumalani! kirje! Lukekaamme se niin, ett'ei hän tiedä siitä. Onneton kuin olen, ah!... Kuinka vimmatut ollaan sitä tiedustelemaan, jota aina pelätään tietämästä! ROSINA. Ah! Rosina parka!
Nyt, hyvä Nastjenka, kun olemme niin pitkän eron jälkeen löytäneet jälleen toinen toisemme, sillä minä tunnen teidät jo kauvan aikaa sitten ja se on juuri merkki, että minä vain teitä etsin ja että meidän oli määrä nyt tulla yhteen, nyt avautuvat päässäni tuhannen läppää ja minun täytyy päästää sanavirran tulvimaan tai minä tukehdun.
Yhteenkudottu, kehno juoni. Minä tukehdun! MARCIA. Teidän tervehdyksenne ymmärrän ja hylkään. RACHEL. Miksi kolkutti rukoillen linnamme portille se, joka oli linnanherran sydämmen herra? MARCIA. Niin lapsekkaasti lemmessä houraillaan. RACHEL. Morsian Barbariasta. CANZIO. Parman kaunis tytär! RACHEL. Morsian Barbariasta kuuluu enemmin romanttiselta.
"Virkeään ilmaan tultuani, tunnen itseni kenties paremmaksi; täällä tukehdun; mieluisemmin menen nyt." Koettelin sitoa hattua päähäni, vaan en voinut; hoitaja teki sen, tyttö sillä välin katseli minua kummeksivin, vaan lempein silmin. Sitten juoksi hän pöydän luo, otti kirjan, jota sisääntulossani oli lukenut, ja pisti sen käteeni.
HANNA. Mut olethan kuin jumala sä kaunis! Murheesta, kauhusta ma tukehdun Mut juovun myöskin lemmen hekumasta. Ooh! MAUNO. Mä tunnen, että pian heitä seuraan; Tok' ilauttaa, mitä näen, nuoret. Te pyhään liittoon käytte? Erehdynkö? PAULI. Hän morsiamein on. Mut tästä sitten. Nyt olkoon huoli näistä uhreista.
En ymmärrä sinua, Paul. Olet hirmuinen tänään. Onko joku tehnyt sinulle pahaa, vai miksi olet noin vihoissasi? Sitä et sinä ymmärrä. Olen itse tehnyt pahaa itselleni, mutta se tapahtui sentähden, että tukehdun. Haluan myrskyä, myrskyä; en kestä enää näiden saivartelijain seurassa. En kärsi Surutonta; siellä on niin viheliäisen saivartelevaa ja niin kurjan siveää. Tule pois kanssani, Silla!
Varmaan tukehdun, tai tulen hulluksi, jos tätä kauvemmin kestää. Sentähden tuumailin, että TEUVO. Sanokaa pois! MAIJU. Voi, se on niin uhkarohkeata, niin tavatonta TEUVO. Teette minut oikein uteliaaksi. MAIJU. Pelkään, että ajattelette minusta pahaa. TEUVO. En, kunniasanalla: en. Mutta joutukaa nyt! MAIJU. Kun saisin sen kieleltäni. En ole vielä koskaan näin ujostellut TEUVO. Uskallanko arvata?
Sehän on poissa ... koski koko ruumiiseen ja sieluun niin, että suu aukeni parkaisuun, vaikkei saanutkaan parkaistuksi. Samassa taas pimeni ja sekosi. Jos se oli tapahtunut, niin olisihan pitänyt tapahtua muutakin? Mutta kaikkihan on ennallaan. Siinä on uuni, ja sirkka sirittää. Marja ei ole mennyt. Ei, tämä on vain unta. Mutta miksi en herää? Enkö saa itseäni hereille, ennenkuin tukehdun?
Päivän Sana
Muut Etsivät