Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. syyskuuta 2025
Tuolta ilmalta nousee harmaita pilviä, ja minä pelkään aika tuiskun tulevan, ennenkuin kerkee kättänsä kääntämään! Katsokaat nyt, myöskin aurinko menee sumuun!" Martti alkoi tarkoin katsoa taivasta, ja pudisti päätänsä. "Eihän tuosta ole vielä mitään hätää, katteini!" vastasi hän venheestä.
Vuosi 1812 toi tullessaan itsepintaisen kylmän ja tuiskun, johonka hennot ulkomaalaiset olivat kokonaan tottumattomia. Sen ohessa oli vielä sekin surkeus, että onnettomat olivat ruokansa ja muonansa menettäneet tulipalossa. Moskovassa arvelivat he, lienee kaiketi kyllin kaikkea, ja nyt oli pikkuisen toivossa!
Kesällä kenossa kaulan, Talvella takana silmin, Katselevat, kääntelevät, Kenen keksiä pitäisi; Mies olla mikä hyvänsä, Talon laiska juoppolalli, Eli köyhä kestin poika, Elikkä rahaton renki, Joka vaan vihille veisi Vaikka vaskisormuksella; Jos vuo'en kahen perästä Korjan perä on kotona, Talon turkki tuiskun suoja, Läpilauta lapsenlikka, Käsivirkka kätkyn soutu, Penkki, pankko pöytälauta.
Me emme olisi häneltä taitaneet saada kowin suurta kuorman lisää, jos olisimmekin häntä nuijalla päähän lyöneet; me haemme waan lihawia ja isoja otuksia. Semmoisia ämmiä emme kauan katsele emmekä tarkastele ja siis emme tiedä hänestä mitään", sanoiwat teurastajat. "Onko tietä kuljettu kylään tuiskun jälkeen?" kysyi toinen teurastaja.
Oi, jos oma impeni armahin mä tänne sun vieraaks' saisin, karit kaikki ma tieltäsi perkkaisin ja väylät mä viitottaisin. Ja kieloja aalloille kylväisin mä talvisen tuiskun lailla ja saisivat sadetta saaretkin ja kunnahat rantamailla. Näin lempeni tuoksuja henkisit vaan ja kulkisit kukkamerta. Ja nyt jos, impi, et tullekkaan niin tottahan toinen kerta!
Vaan hänen rinnastaan kun raikui valtava ääni, kun sanat sinkosi kuin lumihiuteet talvisen tuiskun, ihmist' ei sitä, ken kera kilvata saatti Odysseun; emmepä moist' ois luulleet, kun hänet näimme me ensin." 224 Tieteli kolmanneksi nyt Aiaan huomaten vanhus: "Ken tuo tuolla akhaijeist' on, mies niin iso, aimo, joukon muun yli jonk' on pää sekä hartiat vankat?"
Kukapa häneen nyt sattunee, sanoi Mooses hieman alakuloisesti, istui hellan luokse ja pisteli pieniä kuivia hongan oksan kapuloita padan alle. Edellisellä viikolla ei Mooses ollut ollut oikein terve ja niin ei tuiskun ja pahan ilman takia ollut saanut hankituksi puita, joita ei muita saanut ottaakaan kuin tukkilaisten murroista oksia.
Sen musta harja leimusi tuulessa, rajusti tupsi jaloissa kuiva viti, jonka tuuli otti kynsiinsä, että tuiskun kierroksen harmaasen häkärään peittyi koko reki. Metsätielle tultua selvisi, jossa tie oli avonainen. Tuuli vain kahisi huurteisessa hongistossa, silloin tällöin pöläytellen savuna lentämään talven karstaista utua. Niin ajella suollottelivat metsäistä tietänsä.
Läpi tuiskun kiirehti hän yhä eteenpäin tuntematta pakkasen kovuutta, sillä häntä lämmitti omiensa tapaamisen toivo. Niin joutui mies viimein puolen yön aikana Höytiäisen kanavan lähelle.
Mut kuolossakaan untani en jätä, ma elän alkuvoimain elämätä täst' alkain, liikun tulen, tuiskun lailla näill' elon entisillä taistomailla ja niitä tahdon auttaa, joill' on hätä....
Päivän Sana
Muut Etsivät