Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Mutta nuo lapset olivat kasvaneet niin totisiksi kuin vesat jylhässä hongistossa, että he luonnollisen ilon keskessä muuttuivat alakuloisiksi aivan niinkuin minä olin synkistynyt sen puutteessa. Kun iltasen jälkeen alkoi nuorten keskellä leikki ja tanssi liehua, niin tuli Elias poika surumielin luokseni ja pyysi: Lähdehän, hyvä Paavo, kotiin maata, että jaksat nousta aamulla ahdokselle.
Yksin illan hämärässä Impi pitkin tietä käy, Linnut laulaa, lensee tuuli Hongistossa hiljaa soi. Astelee hän onnellisna Sulhastansa muistellen; Siitä katseens' taivaan tuli, Siitä hymy huulillens'. Alkavi nyt pyhä soitto, Torninkellon kuulee hän; Vuorten kiireilt' laaksoin pohjiin Kaiku ympär humisee.
Mutta puhdas on kallioitten ilma, raikas solisevan ojan kirkas laine ja hongistossa kaikuu pyhien tuulien kohina. Useinpa seisomme myöskin vuorten harjanteilla ja katselemme tiemme päätä, josta kotimaamme etäältä katsoo meitä vastaan kuin äiti ijankaikkisesti nuori, kuin morsian, joka sulhaiseltaan petosta ei pelkää, katsoo kuin uskollisin ystävämme. Oi, jää hyvästi, hyvästi ainiaaksi jää!
Ja kirkkaana kaarteli heidän päällänsä syyskuun taivas, raikas koillinen hongistossa hymisi, ja korvessa, kuivan kuusen kyljessä, nakutteli punaharjainen, keltasilmäinen tikka, ja välistä helähteli hänen kileä ja kaunis äänensä. JUHANI. Nyt annappas kurrasi tulla ja saapa hän seipäästäni otsikkoonsa, tietääkseen mistä hän on tullut. TUOMAS. Kas tuossa!
Sen musta harja leimusi tuulessa, rajusti tupsi jaloissa kuiva viti, jonka tuuli otti kynsiinsä, että tuiskun kierroksen harmaasen häkärään peittyi koko reki. Metsätielle tultua selvisi, jossa tie oli avonainen. Tuuli vain kahisi huurteisessa hongistossa, silloin tällöin pöläytellen savuna lentämään talven karstaista utua. Niin ajella suollottelivat metsäistä tietänsä.
Vieras pappismieskin näki että Jumalan käsi tässä johti tapausten menoa, eikä hän sanonut mitään, vaan laski kätensä rikoksen-alaisen painuneeseen päähän, rukoillen: "Herra kääntäköön kasvonsa meidän puoleemme ja antakoon meille ijankaikkisen rauhan!" Tuvassa oli niin hiljaa, että kuultiin, kuinka tuuli ulkona tohisi hongistossa. Laurin vieressä seisoi Liisa, lapsi sylissään.
KIILI. Parhaassa hongistossa hän kirveellänsä peuhasi: hän ristin rastin hirret kaateli, ja sinkoilivat lastut ympärillään, kuin kipenät tulikuumasta raudasta; ja riemuten katseli hän honkaa, koska ryskyen se kaatui.
Päivän Sana
Muut Etsivät