Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Pirtistä kuuluu kova huuto, meteli ja miekankalske. Kiili tulee vasemmalta ja kiirehtii perälle. Viksari rientää jälessään. VIKSARI. Tämä palkaksi pettäjälle, joka ystävänsä hädänhetkessä ylenantaa tahtoo. Meillä on voitto siellä sisällä, kiitos olkoon Kullervolle, hän vimmatusti peuhaa. KULLERVO. Mikä on nyt aatukses? UNTO. Ettei armoa Kullervolta rukoilla.
UNTO. Aarteensa mua tahtovat tykönsä vetää. Ylihuomispäivänä, Kiili. Mutta tässä tulevat miehemme. Kitsas onni jo teitä seurannut on. 1:N MIES. Tyhjä niinkuin tuulenpesä konttimme on. U:N EM
Voi, että syntynyt on tämä mies! tahi oikeimmin sanottu: voi että synnyin tänne minä, minä Untamoinen, joka heimoni veren vuodattanut olen ja paljon verta vierasta vielä! Miksi en sovinnon äänelle korviani kallistanut, ennenkuin riitamme sai tuon verisen muodon! Mutta eteenpäin kulkee kaikkivaltias aika. Sinä kumppaneistas erinnyt olet? KIILI. Kohta ovat he tässä. UNTO. Kuinka päättyi hirvenajo?
KIILI. Parhaassa hongistossa hän kirveellänsä peuhasi: hän ristin rastin hirret kaateli, ja sinkoilivat lastut ympärillään, kuin kipenät tulikuumasta raudasta; ja riemuten katseli hän honkaa, koska ryskyen se kaatui.
KIILI. Tyhjä käynti. Mutta miksi nämät työläät retket, koska meille melkein ilman vaivatta tarjona rikas aarre on? Solisevan ojan partaalla se vartoo meitä, ja yksi kämäys, niin on se pivossamme. UNTO. Jotain tarkoitat? KIILI. Suorasti sanottu: Jonakuna pimeänä yönä saa Ruotus ja pöyhkeä ämmänsä meiltä näpsäyksen, joka heidät ainiaksi nukuttaa, mutta aarteensa ovat meidän.
On päivä kuuma, helteinen Ja harvoin käki kukkuu; Niin paimentyttö kukkien Keskelle väsyi nukkuu. Kuin metsäruusujen haltijaa Nyt kesän hengetär suojaa, On tyyni rauha, on pyhä maa Ja luonto kiittävi Luojaa. Katveesta paimenpoika vaan Tuon näkee suloisuuden; On hiljaa, tuskin huokuikaan Hän havahtuu vois muuten! Vaan silloin kellot soi karjojen, Jotk' eellä paarmojen kiili:
Pikaisesti, ennenkuin tiedämmekään, tämä tehty on, ja rikkaita olemme, suruttomasti elämme aina kuolinpäivään. UNTO. Suuri, Kiili, siinä kohdassa, jo velkani on. KIILI. Velat uudet vanhat mielestämme saattakoot. UNTO. Tunnenpa puheen lahjasi. KIILI. Tosin elonpyörämme alesmäkeä jo kiiriskelee, mutta ehtoosen on vielä matkaa.
Ei ole hän ihminen, vaan Hiien henki hänessä ihmishaamussa käy. Lähe luoksensa ja katso, ettei edemmäs hän kurjaa työtänsä jatka. KIILI. Minä menen, ehkei hyvä kanssansa leikitellä. U:N EM
KIILI. Ja muistaa kuinka Ruotus rikkautensa ko'onnut on tästä yhtä ja toista jutellaan ja kuinka hän köyhiä ja vaivaisia armahtaa. UNTO. Hän heille ei murenata anna. Haa, Ruotus sinä! nyt katso aarteesi, koska rupeavat kourani syhyilemään. Sinä köyhiä vainoot. KIILI. Varkain, ryöväten hän tämän rikkauden itsellensä käsittänyt on. Mutta sitähän jumalakin nauraa, koska varas varkaalta varastaa.
UNTO. Siis kaikki hyvin. Mutta tietäisitkö jotain Kullervosta? Ihmettelen missä nyt oleskelee mies. KIILI. Kaskea hän kaataa. UNTO. Nyt muistan, että aamulla hänen, koetteeksi, käskin tähän työhön. Kuinka käyttelee hän kirvestänsä? KIILI. Vimmatusti. Matkan päästä salaa katselin, kuinka hän hirsistössä temmelsi. UNTO. Hirsistössä? Viitaan, tuonne vuoren alle, hänen käskin, vaan en hirsistöön.
Päivän Sana
Muut Etsivät