Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. toukokuuta 2025
Se oli tuhmaa puhetta minun puoleltani. Olkaa mitä mielenne tekee. Muutamien ihmisten, arveli Lamppu, puolustavalla äänellä, täytyy välistä olla mitä he eivät soisikaan. Sitä ei kukaan tiedä paremmin kuin minä itse, huokasi toinen. Minä olen saanut olla kaiken ikäni sinä minä en olisi suonut olevani. Kun minä, virkkoi taas Lamppu, ensiksi aloin sepittää pieniä lystilaulun tapaisia
Ja silloin, peippo, sun laulusi Ei rauennut ole turhaksi. Minua kukkaset miellyttää, Hyväilen oikein heitä, Ja lemmin, oikein rakastan Kuin hyviä enkeleitä. Tekisi mieleni poimimaan, Mutta en henno kuitenkaan. "Voi sua tuhmaa Jussia! Sehän on kukkien mieleen, Heitä kun lempii, rakastaa, Asettaen rintapieleen, Heitä kun riipoo rinnoilleen, Ottakoon vaikka juurineen." MIKS ELET
Ei viitsinyt tarkemmin katsella, kun se niin näytti hämillään olevan ... mahtaa kai jo hävetä tuhmaa tekoaan, mietti. Santra koetti ruveta puhetta teettelemään ja ilmaa kauniiksi kehumaan, mutta muori ei vastannut mitään, meni vain joutuin pois.
Mutta, josko ennen Antero olisi ollut siihen semmoiseen pyyntöön myöntyvä, nyt oli se hänelle mahdotoin. Tänään ei saisi vieraan silmä silmätä kauppiaan huoneesen. Hän vastasi sen tähden kauppiaalle, ettei lääkäri ollut kaupungissa, ja sitten koetti hän selittää, miten tuhmaa olisi, jos joku tänään pääsisi huoneesen.
Ma uskon; mutta entäs oppi tuosta? hienosti. Ett' tuhmaa miehen nyky-aikaisen perässä päärynöiden ain' on juosta. Jos liika-sadon antanut on puu, tuo runsaus harvoin heti uudistuu. Ma tiesin, että jäljilt' ette haihtuisi, ett' opetukseen kertomus tuo vaihtuisi. Aikamme hyve aivan toinen lie. Totuuden uhriksi ken mitään vie? Min arvoinen on yksilön nyt tie? Miss' sankari? katsoo terävästi häneen.
Hänen täytyy alkaa katsoa ja oppia, ett'ei hänestä tule semmoista tuhmaa lorttia, jonkalainen minä itse täällä olin..." Saara meni hänen eteensä, pani kätensä hänen olkapäilleen ja siveli hänen poskiaan. "Sinun täytyy vielä tänä vuonna jättää poika minulle! Ensi vuonna voit ottaa hänet mukaasi!" "Enkös tiennyt sitä? enkös tiennyt sitä enkös tiennyt sitä!
Sen vuoksi voimme helposti kuvitella, kuinka ikävystyneenä ja väsyneenä hän kuunteli puolisonsa esityksiä, kun tämä turhaan koetti saada häneltä silmäyksen ja voittaa hänen huomionsa. Kuningas istui siinä välinpitämättömänä ja hajamielisenä hyräillen jotakin äsken kuulemaansa tuhmaa operettisäveltä tai hautoen mielessänsä kuvia edellisen yön huvituksista.
Onko tämä Kaisun? Kaisunko? O-hoh... Sinua vasten ostin ... niin annoin itsesi ottaa... Mitä minä nyt Kaisun esiliinoista pitäisin... Eikö tämä ole hyvä esiliina?... vaikka siitä on tuo nauha katkennut ... uusihan se silti on. Mutta jospa sinä rakastat muita! No ... hyvänen aika! Ketä muita minä nyt voisinkaan rakastaa!... Eihän nyt toki niin tuhmaa tyttöä olisikaan, joka minusta huolisi.
Risto arvelee, että hänen oikeastaan pitäisi vastaaman: "Ei mokomaa tuhmaa toista ollut;" vaan kyyneleet purskahtavat hänen silmistään ja, syvästi liikutettuna, kuiskaisee hän: "Ei toista niin hyvää ihmistä mailmassa ollut!" Huononpäiväisessä ullakossa, jonka särkyneiden ruutujen kautta tuuli vinkueli sisään, makasi noin neljäkymmentä vuotta vanha vaimo räsyisellä vuoteella.
Minä olisin istunut hänen vieressään, pitänyt hänen kättänsä kädessäni! Minä olisin saattanut olla onnellinen!... Vaan nyt! Nyt on kaikki toisin! Minä, minä itse olen niin tahtonut! Voi minua tuhmaa, vaivaista!« Salamat ympäröivät hänen; rakeet rikkoivat akkunan. Maria säikähtyi. Huone oli kuin valkeaa täynnä. Maria seisoi keskellä lattiaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät