Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Koulussa ollessasi olit aika tuhlari. Oh, me emme todellakaan ole olleet semmoisissa varoissa, että minä olisin voinut tuhlata. Meidän on täytynyt tehdä työtä kumpaisenkin. Rouva Linde. Sinunkin? Nora. Tiedäthän, että Torvald otti eron virkakunnasta kun menimme naimisiin? Siinä ei ollut toivoa päästä korkeampaan virkaan hänen virastossaan, ja täytyihän hänen nyt ansaita enemmän rahaa kuin ennen.
Rank, lakkaa soittamasta; onhan tää selvää hulluutta. Lakkaa, sanon minä. Olethan unohtanut kaikki, mitä sinulle opetin. Helmer. Tässä tarvitaan oikein johdatusta. Nora. Niin, näethän kuinka tarpeellinen se on. Sinun pitää johdattaa minua viimeiseen asti. Lupaatkos sen, Torvald? Helmer. Siihen voit täydesti luottaa. Nora.
Nora, minä näen silmistäsi, että hän on käynyt täällä pyytämässä sinua puhumaan hänen puolestansa. Nora. Niin. Helmer. Ja se piti sinun tehdä ikäänkuin itsepuolestasi? Sinun piti salata minulta hänen käyneen täällä. Eikö hän sitäkin pyytänyt? Nora. Pyysi, Torvald; mutta Helmer. Nora, Nora, ja siihen voit sinä suostua? Puhella tuommoisen miehen kanssa ja luvata hänelle jotain!
Nora. Kuules, Torvald; kun vaimo jättää miehensä talon sillä tavoin kuin minä nyt sitä teen, niin olen kuullut, että mies lain mukaan on vapaa kaikista velvollisuuksista häntä kohtaan. Minä kaikissa tapauksissa päästän sinut kaikista velvollisuuksista.
No niin, tohtori Rank; on asia, jota estämään te voitte auttaa minua. Te tiedätte kuinka sanomattoman syvästi Torvald rakastaa minua; hän ei silmänräpäystäkään epäilisi, jos hänen tulisi heittää henkensä minun puolestani. Rank. Joka iloisesti heittäisi henkensä teidän puolestanne. Rank. Olin vannonut sydämmessäni, että teidän pitäisi saada se tietää, ennen kuin minulle tulee lähtö.
Nora, enkö koskaan voi tulla muuksi kuin vieraaksi sinulle? Helmer Nimitä minulle tämä kummista kummallisin! Nora. Silloin täytyy sekä sinun että minun muuttua niin, että . Oh, Torvald, minä en enää usko kummia tapahtuvan. Helmer. Mutta minä tahdon uskoa sitä. Nimitä se! Meidän tulee muuttua niin että ? Nora. Että yhdis-elämä meidän kahden kesken voisi tulla avio-elämäksi. Jää hyvästi.
Mutta kauhean itsepäinen hän on, tuo armas, pikku lello. Mitäs sille teemme? Voitteko uskoa, että minun täytyi melkein väkisin tuoda hänet sieltä pois. Nora. Oh, Torvald, sinä vielä kadut sitä, kun et sallinut minun viipyä vaikkapa vain puoli tuntia lisäksi. Helmer. Siinä kuulette, rouva.
Ei kukaan saa minua koko komeudessani nähdä ennen kuin huomenna. Helmer. Mutta, Nora-kulta, sinä näytät niin rauenneelta. Oletko liian ahkerasti harjoittanut? Nora. En, en ole vielä kertaakaan harjoittanut. Helmer. Olispa se kuitenkin tarpeellista Nora. Niin, se on aivan tarpeellista, Torvald. Vaan en tule millään lailla toimeen ilman sinun avuttasi; olen peräti unhottanut kaikkityyni. Helmer.
Rouva Linde. Niin täytyi sinun siis supistaa omia tarpeitasi, Noraraukka? Nora. Tietysti. Minuahan se asia lähimmästi koskikin. Joka kerta kun Torvald antoi minulle rahaa uusiin vaatteihin ja muuhun semmoiseen, käytin minä ainoastaan puolet niistä; ostin aina huonointa ja halvinta laatua. Onneksi kaikki soristaa minua niin hyvin, ettei Torvald huomannut sitä.
Missä hän asuu? Nora. Mutta kirje, kirje ! Mitäs tahdot? Helmer. No, no, älähän toki niin säikähdy. Emmehän tulekaan sisään; olethan pannut oven lukkoon; koetatko pukuas? Nora. Niin, niin, minä koetan. Minä tulen niin sieväksi, Torvald. Nora. Niin; mutta eihän se auta. Me olemme hukassa. Onhan kirje tuossa laatikossa. Rouva Linde. Ja avain on miehelläsi? Nora. Niin on, aina. Rouva Linde.
Päivän Sana
Muut Etsivät