United States or Lebanon ? Vote for the TOP Country of the Week !
näin sieluparven vasemmalta saavan niin vitkaan meitä kohden, että tuskin havaita saattoi heidän liikkumistaan. Ma virkoin Mestarille: »Silmäs nosta, kas, siinä joukko, joka neuvon antaa, jos itsestäs et keksiä voi sitä.» Hän katsoi, kasvoin kirkkahin ja vastas: »He viipyvät, me sinne rientäkäämme! Nyt toivos vahva olkoon, poikaseni.»
AJATAR. Se, joka toivos täyttää taitaa. KULLERVO. Mitä toivoin? AJATAR. Metsän petoja tänne. KULLERVO. Miksi? AJATAR. Karjan surmaksi ne saisit, ettäs naisen pilkan maksaisit, joka kiveä sun antoi leipänä kantaa. KULLERVO. Jotain tietävän näyt. Mistä olet, mikä nimes on ja toimitukses? AJATAR. Ajattareksi mua kutsutaan, asuntoni vuorten vinkalo on ja virkani: ihmisiä vainota.
Mutta tahdonpa kanssas leikitellä ja leikitessä voida niinkuin Otaheitissä sekä ruuan että juoman puolesta. Niin; tyhmäpä on muotoni, mutta kas kuin löytyy toki, keltään luulematta, joku mitta vikkelyyttä täällä, luun ja nahaan välissä. »Wenn das die Preussen vüsten, Das sie morgen sterben müsten.» MAURA. No kas, toivos on nyt täyttynyt. Hän makaa makeasti. Mitä tahdot lapsikurjalle?
Rakenna siis ikikalliolle Toivos linna, jota myrskyt eivät kaada, Mutta perintönäs ikuisena seisoo Vartoen sua morsianna. Rakenna! Koska sulle etu kallis tämä suotiin, Koska saimme toki osan ankarimman. Katso: kennen onni ihmislapsen voittaa, Kennen miekkoisen?
Sun toivos taivahasen kiinnä, Sä parhaan turvan saatkin siinä. Ja sitte hän menee Alonson luo ja sanoo hänelle: antakaas kätenne, armollinen herra; minä näen siitä, että teidän rakkahin toivonne tulee täytetyksi.
»Lausu toivos!» Sydän orjan Riemusta se sykki nyt. »Rahaa, vaatetta nyt pyydä!» Vaan hän viel' ei pyytänyt. »Rohkeesti!» Murillo lausui; »Oi, kun uskaltaisin vaan.» »Rahaa pyydä!» jotkut huusi, »Tänään kaikkeen suostutaan!» »Vapautt' ano!» huusi toiset, »Lopuss' orjuutes on tuo!» »Vapaus!» huusi orja, »Vapaus! Vapaus isälleni suo!» Helmaans' itkien Murillo Pojan sulki: »Vapahat Olette te!
Totuuden, runon kotimaa, maa tuhatjärvinen, miss' elämämme suojan saa, sa muistojen, sa toivon maa, ain' ollos, onnees tyytyen, vapaa ja iloinen. Sun kukoistuksen kuorestaan Kerrankin puhkeaa; Viel' lempemme saa hehkullaan Sun toivos, riemus nousemaan, Ja kerran laulus, synnyinmaa, Korkeemman kaiun saa. V
Ma heti: »Missä on Beatrice?» Vanhus näin: »Että pääsisit sa toivos määrään, hän lähettänyt paikaltain on minut. Ja jos sa katsot kehään kolmantehen korkeimman rivin, siellä näät sa hänet sijalla, jonka sai hän ansiollaan.» Kohotin vastaamatta katseheni ja kruunun näin ma hänen kulmillansa säteistä ijäisyyden heijastuvan.
Ol' äsken toivos lempeä katse vaan Silmästä immen nyt tämän saatuas, Ylemmä nouse: pyydä ensi- Suutelo taivahinen ja hiuvu; Kun ruusukukkaa purppurahuulillaan Ei oo, jonk' autuus sult' imemättä jäi, Niin riennä pyytämään vaan uutta Hempeä paisuvan hunnun alta.
Sun suuri isäs Pyhimys oli; kuningatar, äitis, Useimmin polvillaan kuin seisaall' oli Ja joka päivän eli kuollaksensa. Hyvästi! Nuo sun omistamas viat Pois Skotlannist' on syösseet mun. Nyt sydän, Sun loppui toivos! MALCOLM. Jalo vihas, Macduff, Tuo syyttömyyden lapsi, mustan luulon Sielustan' karkoittaa ja mieleni Sovittaa kunnias ja kuntos kanssa.