Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. marraskuuta 2025
Hän ei kuitenkaan surussansa voi tuntea muuta kuin osan siitä, jota hänen äitinsä oli kärsinyt sen orjuuden pitkinä vuosina, johon hänen poikansa oli hänen tuominnut. Päivät kuluivat ja aika tuli, jolloin imettäjä oli haudattava. Kristityt eivät polttaneet kuolleitansa. Kuolleista nousemisen toivo saatti heidän mieluisammin kätkemään näitä hautakammioihin.
Lehväsen näin toisen perään Neito nyppii kukastaan, Yks on lehti jäljell' enään... Totta...! Kultaniko saan?... Taivas aukee, Pelko raukee, Rinnan täyttää toivo vaan! Hälläpyörä 30/9 1870; Kaikuja Hämeestä 1872. Vv. 1873-1908. Vaipuos, vaivu synnyinmaasi helmaan, Sieltä sä löydät, mitä etsit täältä, Rientosi palkan: sovitusta, rauhaa Saavutat viimein.
"Jos meidän entisellä rakkaudellamme on mitään suloa, jos vastaisen, yhtä runsaan ilon toivo on se, joka sitoo sinut tähän varjokkaasen maailmaan, niinkuin se sitoo minut, sitoo yksistänsä, minä pyydän hänen henkeänsä. Hän seisoo meidän ja meidän rakkautemme välillä, Alroy, ja on seisonut aina.
"Hildebad ja Totila eivät näe vaaraa, sinä ja Vitiges näette sen ja toivotte; mutta minä olen nähnyt sen jo aikoja enkä toivo." "Sinä näet kaiken liian synkkänä; ei pidä koskaan epäillä ennen taistelua", arveli Vitiges. "Kukistummeko miekka tupessa, taistelutta ja kunniatta?" huudahti Totila. "Ei taistelutta, Totila, eikä kunniatta, sen tiedän", vastasi Teja ja siveli hiljaa sotakirvestään.
Mutta koska meidän sydämiimme on kerran toivo sijansa saanut, niin toivo ei anna häpeään tulla; siis olemme me velkapäät voimiamme myöten estämään, ett'ei kansallemme tärkeä valon kipinä saisi sammua.
Sillä on ilmeisen selvää, että tavoittelemme jotakin vastaisuudessa tapahtuvaa, ei ainoastaan silloin, kun haluamme jotakin hyvää, jota emme vielä omista, tai kun tahdomme välttää jotakin pahaa, jonka luulemme voivan tapahtua, vaan myöskin silloin, kun vain toivomme säilyttävämme jotakin hyvää ja välttävämme jotakin pahaa. Toivo, pelko, kateus, levollisuus ja epätoivo.
Ennen antaisin oikean käteni, kuin päästäisin tätini kotoa pois", sanoi poika teeskennellyllä jalomielisyydellä. "Kyllähän minä sen arvasinkin, ett'ei poika tahdo tätiänsä kotoa pois, vaikk'ei hän toivo mitään tädiltä saavansa; pojalla on hellä ja jalomielinen sydän", sanoi Lauri. "Kyllähän te olette kylliksi jalomieliset, vääryydellä puoleenne käärimään muiden ihmisien omaisuutta!
Nyt jylhien mustien metsien yli käy illan tuulonen tohahtain ja kantaa kuiskeita torpan luota, miss' istuvi nuorikot kuhertain mut yöhön eksynyt kulkija, tuo mailta oudoilta palaava, hän kuulevi, kuulevi kuisketta tuota, on silmässä toivo ja avoinna syli, vaan sentään tuohon ei luota.
OBADJA. Tää toivo ajan synkeässä yössä Se meille olkohon se tulipatsas, Mi esi-isät kautta korpien Rannoille johti pyhän Jordanin. Vaan ystäväni, tästä poistukaamme! Kuningas Ahab puolisoinensa Käy temppelistä, eikä onneksi Se olis, jos he meidät kohtaisivat. MIKA. Vaan Amarian tytär? OBADJA. Tiedäthän, Ettei hän ole uhri ainoa, Mi saastaisuuden alttarilla sortuu.
Pitkän, kolkon kevään perästä tuli vihdoinkin kesä lämpöisine tuulahduksineen, jotka uudestaan elvyttivät eloon kylmän, jähmettyneen luonnon armaassa Suomessamme. Ihmisten mieliinkin palasi toivo, joka oli katoamaisillaan, sydämissä virisi rakkaus ja myötätuntoisuus.
Päivän Sana
Muut Etsivät