Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Häntä ilahutti nähdä minua ja hän johdatti minut, suurella sydämellisyydellä toivottaen minua tervetulleeksi, vähäiseen huoneesensa. Se oli rakennuksen etupuolella ja erinomaisen sievä, vaikka niukasti kalustettu.
Hän toivotti minua hyvin vieraanvaraisella tavalla tervetulleeksi pöytäänsä, jossa pulskea vanha leski-rouva, hänen sisarensa, piti emännyyttä. "Mitä kaikki nämät puheet T:ri Lutherista ja hänen theseistänsä ovat?" hän kysyi; "lienee vaan, arvatakseni, joku vähäinen riita munkkien välillä!
Nimeni on Heikkinen. Loviisa. Ah, todellakin! Veljeni kirjanpitäjäkö? Heikkinen. Minulla on kunnia toivottaa herrasväki tervetulleeksi Helsinkiin. Loviisa. Minä kiitän! Heikkinen. Hm!... Hyvä rouva!... Muutamia kirjeitä!... Loviisa. Minä tiedän... Heikkinen. Oletteko lukenut ne? Loviisa. Luonnollisesti? Heikkinen. Ettekö pane pahaksenne? Loviisa. En suinkaan! Heikkinen. Eikö nuori neitikään?
Pidättekö te neidistä yhtä paljon kuin tytöstäkin? Sehän olisi erinomaista! v. Mitä tarkoitat? Tellheim. Paul Werner. Herra majuri v. Rakas Franziska, en ole edes ehtinyt vielä lausua sinua tervetulleeksi. Ajatuksissanne lienette sen jo kumminkin tehnyt. Tiedän, että pidätte minusta. Niin minäkin teistä.
Vaan kuitenkin näin joka paikassa todistuksia, kuinka minua muistettiin ja toivotettiin tervetulleeksi kotiin tuoreita kaisloja lattialla; uusi, valkoinen peitto vähäisessä sängyssäni, jonka minä tiesin äitini omin käsin kutoneen.
"Vai niin", virkkoi lukkariukko, vastaan ottaen annetun ilmoituksen. "Herra pastori on niinmuodoin meidän uusi pappi ja minä saan toivottaa pastoria sydämellisesti tervetulleeksi tänne. Minä toivon, että me hyvin sovimme, sillä minua ovat aina esimieheni suosineet. Autuas rovastimme ja minä olimme kuin veljet. Me joimme monta totia yhdessä.
Suurimmalla kunnioituksella kysyi hän Theofilolta, saisiko semmoinen kuin hän ruveta hänen oppilaaksensa. Theofilos käski häntä sydämellisesti tervetulleeksi. Nyt yhtyi hän meihin ja kävi kolmatta vuotta joka päivä näissä luennoissa." "Hänestä tuli kummallinen, harvapuheinen mies. Hän kartti kaikkien muitten oppilaitten seuraa, mutta halusi mielellään olla opettajan luona.
Nyt ei hänellä olisi mitään iloa enää tässä maailmassa ja tuskinpa tulevassakaan. Saaran tuli häntä sääli sydämessään. Mutta äiti astui huoneesen ja sanoi: "sinä näit Laurits'in? Saara!" "Näin, äiti". "Puhuttelitko häntä?" "En sanoin häntä vaan tervetulleeksi". "Luuletko että hän on herännyt?" Saara ei tietänyt mitä vastata; mutta äiti jatkoi ankarasti: "sano sinä vaan 'en' lapseni!
Me emme tapaa toisiamme enää, emme elämässä emmekä kuolemassa. Talossa oli tunnettu hänet ja riemumielin tervetulleeksi toivotettu. Saatettu hänen eteensä sarkka vaahtoavaa olutta, ohjattu kunniasijalle hänet ja kannel hänen polvilleen asetettu. Laula ja soita meille! pyydetty yksimielisesti. Mitä laulaisin teille? Laula meille uusi uhrilaulu!
Etkö sinä ole se sama mies, joka kannoit kuormaani, kun viimeksi kuljin tuota pölyistä tietä pitkin? Kyllä, vastasi hän. Siksi olikin sinun mielesi silloin niin raskautettu. Teit silloin hyvän työn minulle. Saitko siitä jotakin palkkiota Totuuden kaupungissa? Sen että pääsin ensimmäisenä sinua tervetulleeksi sinne toivottamaan. Ja minä?
Päivän Sana
Muut Etsivät