Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. syyskuuta 2025
Nyt en tarvinnut myös pelätä, että kukaan olisi selittänyt tekoni epäisänmaalliseksi. Pyysin siis ylioppilas Haapalaisen viipymättä ryhtymään tähän toimenpiteeseen. Epäilemätöntä on, että venäläinen yleisö ja etenkin sotaväki suuressa määrin rauhottui tämän toimenpiteen johdosta.
Ja ensimmäiset tekoni tästä uudesta vaikuttimesta ne ovat niin lapselliset, niin kömpelöt, niin taitamattomat, että on hyvin vaikea niistä muille kertoa, mutta kuitenkin ne täyttävät sydämmeni sykkivällä riemulla, ei siksi, että olisin niillä jotakin aikaansaanut, vaan siksi, että niiden vaikutin on Isästä ja yhdistää minua Häneen, ja että minä tunnen mahdolliseksi kasvaa Hänen tahtonsa täyttämisessä.
Hän aawisti jotain, pelkäsi jotain, ja Pentti loi häneen surullisen silmäyksen. "Kunnianarwoiset kansalaiset!" aloitti Wilppu. "Olen teidät tänä päiwänä kutsunut tänne tekoni todistajiksi; sillä olenpa nyt aikonut päättää kauwan aiotun asian.
Kuinka hän oli lähtenyt yölliselle retkelleen, ja kuinka tuo nainen taas oli seisonut hänen tiellään ja estänyt hänen lankeemasta varkaaksi ja heittiöksi. »Nyt minä olen antanut itseni ilmi», päätti hän tyyntyneenä. »Ja lähtekää nyt, herra kirkkoherra, nimismiehen luo, että minä saisin tekoni jälkeen.
Jos katsoinkin rikkoneeni jotakin elämän-arvoa vastaan, oli minulla aina mahdollisuus kohottaa sen sijalle toinen kahta korkeampi, jonka valossa tekoni oli täysin hyväksyttävä ja joka suorastaan vaati minua niin menettelemään. Tälle yhdelle ei vaan löytynyt mitään. Se oli synti kaikkia elämän-arvoja vastaan. Siis rakkaus? kuulen jälleen uteliaan kysymyksen ilmassa soinnahtavan.
Vajan nurkassa oli ainoana huonekaluna suunnaton viinaleili, tuo kymmenen kannun leili, jonka Iivana oli pannut kalastusmatkansa hinnaksi. Olin vanginnut humaltuneen miehen, ehkä tiedottomuuteen asti humaltuneen. Tekoni rupesi minua hävettämään. Pitkää aikaa häpeämiseen ei jättiläinen minulle kuitenkaan suonut.
»Menenkö etsimään Mantan vanhemmat ja kerron heille kaikki?» Loviisa oli ääneti. »Vai menenkö ilmoittamaan tekoni nimismiehelle?» »Rakas lapsi. Olet tunnustanut minulle teon, jonka olet lapsellisuudessa tehnyt. Rikos on tehty, mutta Jumala on sen sinulle anteeksi antava, kun rukoilet. Rukoilkaamme yhdessä ja Jumala on meitä kuuleva», sanoi Loviisa. »Mutta Mantan vanhemmille...»
HAMLET. Sua Jumal' armahtakoon! Sua seuraan. Horatio, ma kuolen. Kuningatar. Hyvästi, onneton! Te, jotka tätä Vavisten kalvakkaina katselette, Te kuulijat ja mykät katselijat, Jos mull' ois aikaa, mutta kuolon herrall' On tuima kiire, kertoisin ma teille, Mut jääköön tuo. Horatio, ma kuolen; Sa eloon jäät. Oi! kerro maailmalle Tekoni oikein.
Tekoni ei, vaan mit' en tehnyt, multa epäsi ikävöimäs Päivän ylvään, kun liian myöhään tuntemaan sen tulin. Alhaalla siell' on paikka, jota painaa yö vain, ei tuska; jossa vaikerrukset soi huudoin ei, vaan huokauksin haikein. Siell' asun syyttömien lasten kanssa, jotk' kuolon hammas ennen ehti purra kuin kaste heistä perisynnin pestä.
Tekoni irstas, taivaaseen se löyhkää: Kirous ensimmäinen, veljenmurha. Rasittaa sitä! Rukoilla en taida, Vaikk' yhtä kiivas halu on kuin tahto: Tuimempi rikos tuiman kumoo aikeen; Ja niinkuin mies, joll' ompi kaksi tointa, Ma epäilen, mist' alkaisin, ja laimin Lyön kummankin. Jos kirottu tää käsi Ois paksuudeltaan veljen veriss', eikö Sadetta armon taivaassa, mi huuhtois Sen lumipuhtaaks?
Päivän Sana
Muut Etsivät