United States or Namibia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Isälle! Et ikinä! Se täytyy sanoa isällesi muuten tekosi tulee vääräksi. Isä ei ymmärrä sitä. Isä ymmärtää sen, mitä sinun säädyssäsi sopii. Isäni ei voi enää kaikkea sitä määrätä, mitä minun tulee tehdä. Minä olen ulkopuolella hänen säätyänsä Etkä kuitenkaan kuulu toiseen säätyyn. Minun täytyy siis itse määrätä tekoni. Palaa takaisin! Se on niin vaikeaa. Aiot siis rakastaa häntä? Aion!
Kyllä minua kauhistutti, kun ukko röhkäsi ja kääntyi toiselle kyljellensä. Mutta samassa tuokiossa minä poistuin ja riensin huoneeseni, jossa piilotin saaliini uunin väliin ja paneuduin maata. Tyhjennettyäni whiskypulloni odotin, mitä oli tapahtuva. Jos huomaisivat tekoni, jos sen keksisivät ennen aamua, niin olisin mennyttä miestä. Kova pelko ahdisti minua.
Ester istui hetken vaiti ja katseli maahan. "Totta on, että paljon olet tehnyt minun tähteni, Bengt", sanoi hän lopuksi, "mutta unohdat, ett'ei ihminen elä vain leivästä..." "Sinä väännät taas sanani ja tekoni. En antanut sinulle vain leipää olihan sen takana jotain ihanteellista, ihanteellisinta kaikesta: rakkauteni, joka antoi minulle voimaa noihin uhrauksiin.
"Minä olen saanut ansaitun rangaistukseni", sanoi hän nuorukaisille, "kun en seurannut teidän neuvoanne. Mutta minä kärsisin nöyrästi onnettomuuteni, jos pääsisin takaisin omaan maahani ja saisin hyvittää kaikki pahat tekoni." Vanhus, joka yhdessä nuorukaisten kanssa oli saapunut kuningas Agibin luo, katsoi lempeästi häneen ja laski kätensä hänen päälaellensa.
Sitte hän pani ovet telkeen ja palasi tupaan takasin. Tämän tehtyä hän huusi surkeasti: Herra Jumala, anna minulle tämä tekoni anteeksi, mutta sen täytyy tapahtua! Hän vaipui alas polvilleen, ja olisi mielellänsä rukoillut, jos hän olisi saanut rukoilluksi.
Tekoni ei, vaan mit' en tehnyt, multa epäsi ikävöimäs Päivän ylvään, kun liian myöhään tuntemaan sen tulin. Alhaalla siell' on paikka, jota painaa yö vain, ei tuska; jossa vaikerrukset soi huudoin ei, vaan huokauksin haikein. Siell' asun syyttömien lasten kanssa, jotk' kuolon hammas ennen ehti purra kuin kaste heistä perisynnin pestä.
Minä tahdon koettaa taitoasi tiedäthän koko asianlaidan kaunista minun tekoni oikein koreaksi isäni silmissä". Dwining kävi istumaan, ja oli muutamien minuuttien jälkeen saanut valmiiksi kirjeen, jonka hän antoi ritari Ramornylle. "No kas, onpas sua tosiaankin paholainen nyt auttanut, Dwining", ihmetteli Ramorny. "Kuulkaas vaan, armollinen herra. 'Arvoisa isäni ja kuninkaani!
Anna anteeksi, hyvä Taavetti, entiset pahat tekoni!" "Sydämestäni!" sanoi Taavetti, "ja pyydän sinun samoin minulle tekemään." "Anteeksi annettu!" sanoi Heikki. Näin tulivat Heikki ja Taavetti ikuisiksi ystäviksi, ja kävivät usein toisissaan sanan harjoituksissa, joihin keräytyi muitakin Jumalaa pelkääväisiä, uskovaisia ihmisiä.