United States or Croatia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minulle purjenuorat, huusi Agnes, tarttukaa te peräsimeen, ja laskekaa vene irti! Antti heräsi ja teki niinkuin hän käski. Mutta osaatteko te? Hän asetteli köydet Agnesille käteen ja neuvoi kuinka hänen tuli menetellä. Purjeet pullistuivat, vene kallistui ja meni huristen ulos järvelle, vesi sirisi kokassa. Kuinka hauskaa! huudahti Agnes.
Tarttukaa kiinni, pojat! Kyllä Mattu teitä auttaa, kun väsytte." Puhuja oli Yrjänä Kailanen, suomalainen talonpoika, joka oli nuijasodan aikana menettänyt uudistalonsa ja oli nyt perheineen tekemässä muuttoa Ruotsiin.
Se oli Korsun ääni ... naapuri oli siis tullut kotiin. Milloin? Yölläkö? Aita rusahti, niinkuin joku olisi lentänyt sen syliin. Ei, minä en mene, intti ukin ääni. Menee nyt vain koreesti nukkumaan ... tulee sitten huomenna taas, houkutteli taas Korsun ääni. Voitko sinä sitten auttaa minut aidan yli? Tarttukaa tuohon ... ja pistäkää jalkanne tuohon, kas niin.
Katkerasta naurusta pelästyneenä hypähti eukko maasta ja jäi vavisten tuijottamaan edessään seisovaan naiseen, josta tulvehti häntä vastaan raju vimma. Kiiruhtakaa, Stiina-muori! Tarttukaa aisoihin, minä työnnän!... Meidän täytyy jatkaa yöllistä retkeämme... Aika kuluu, eikä aurinko saa meitä yllättää! Minne?... Herran niinessä minne?
Tarttukaa, pojat, palkeisiin, toiset vasaroihin, vetäkää ahjosta se rauta, jonka hän, toinen Ilmarinen, tuo taitava seppä, on siihen kuumenemaan ja kiehumaan pannut, ja takokaa niin, että säkenet Suomen tulevan sammon työstä taivaalle säihkyvät ja että kalke kuuluu kautta maan!
Nyt menkää; kirjeet laitan mukananne Eräille ystäville, jotka tiellä Teit' auttavat. Pois surun silmäykset Ja vastuut kiertäväiset! Tilaisuuteen Vain tarttukaa, jonk' epätoivo tarjoo; Hukassa on, ken itse hukkaans' etsii. Satamaan heti! Laivat, aarteet, kaikki Ma teille suon. Rukoilen, että hetkeks Mun jätätte; kas niin; pois mult' on johto, Ja siksi rukoilen. Ma tulen heti.
Käteeni, tohtor', tarttukaa Ja tungoksesta harpatkaa Nyt kerrassaan! Mun moistenkin Tääll' liian hurja olla on. Vaan muapa vetää tuonne viidan varjohon. Kas, mitä valoa oudonmoista Lävitse lehvän sieltä loistaa! Tuleppa, meemme tuonne urkkimaan! FAUST. Sä ristiriidan henki! Niin, no johda vaan Sä matkaa, mutta onhan omituista: Me Valpor'yönä käymme Brokkilaan, Tääll' ollaksemme erin muista.
Jos annatte jotakin arvoa vanhan, kokeneen miehen neuvolle, niin menkää nyt kauniisti kotiin, kaivakaa linnan taakse hauta, laskekaa autuas isävainajanne siihen öiseen aikaan aivan hissukseen, aivan hissukseen... Rakas neiti Regina, hänhän voi tarttua ruumiin toiseen päähän sitten ladotte turpeet paikoilleen, jotta nurmikko tulee sileäksi ennalleen, eikä kukaan tiedä, mihin hänet on kuopattu, ja ennen aamun valkenemista tarttukaa Reginaa käsivarteen ja menkää jälleen kauniisti sinne missä »
"Kas nyt, pojat, sanoi hän seuralaisillensa, tarttukaa käsitankoihin ja käykää uljaasti toimeen!" Hän huomasi, että nämä nuijamaiset tangot olisivat ratkaisevana hetkenä oivallisia aseita. Hänen seuralaisensa ymmärsivät viittauksen, anastivat ne heti ja vähän ajan perästä oli ankkuri nostettu. "Nyt kyllä voimme päästä eteenpäin", sanoi Northland, hykertäen tyytyväisenä käsiänsä.
Vielä sulo Suomessamme Kielet kanteloisen soi, Liikutella tuntojamme Laulun sävel voi. Varmaan Wäinämöinen tässä Hengessään on meitä lässä! Väinön maljaan tarttukaa! Hän se kanteloisen keksi, Hältä laulut ikuiseksi Perinnöks sai Suomen maa! Saakoon sudet lampahiksi Soitto yhä! Tehköön korpit kyyhkyisiksi Laulu pyhä! Hurraa! Vielä vasaroiden kalkkeet Kuuluu; sepät työssä on.