United States or Palestine ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta, Jumalan kiitos, puhtaana ja viattomana kohtaa hänen sielunsa kerran isänsä, joka ei koskaan lakkaa häntä rakastamasta, ja joka ei suo itselleen mitään lepoa, ennenkuin on puhdistanut tahran hänen nimestään. Leena ei väittänyt vastaan, hän vaan vetäytyi horjuvin askelin syrjään, kun majuri huoahtaen: lapseni, rakas lapseni! kääntyi hänestä pois saadaksensa jäädä yksin.
EXTON. Kuningas suuri, haudattuna pelkos On tässä kirstussa. Nyt voimaton Sun pahin, suurin vihamiehes on. Tuon tässä sulle Bordeaux'n Richardin. BOLINGBROKE. En sua kiitä; käsin kamalin Häpeän näin mun päähäni sa toit Ja tähän kuuluun maahan tahran loit. EXTON. Mut itse, herra, neuvoit tekohon. BOLINGBROKE. Ei myrkky rakas, vaikka tarpeen on.
Teidän pitää siis tuoda kaikki palvelijanne esiin, niin monta kuin vaan on teidän hovimestarinne kirjoissa. Näiden pitää tulla St. Johanneksen kirkkoon, puhdistamaan itseänsä tästä kanteesta kaikkein asian-omaisten läsnä-ollessa. Pitäkää vaaria, että he tulevat sinne joka-ikinen mies puolipäivän messun aikana, muuten teidän kunnianne siitä saisi pahan tahran."
Sun henkes saastuttaa tään paratiisin, sun sanasi tään puhtaan salin, eikä mun sydämeni tunne, joka kuohuu, pois tahran pienimmänkin torjuakseen. ANTONIO. Mi ylhä henki povess' ahtaassa! TASSO. On vielä tilaa rintaa avarruttaa. ANTONIO. Avartuu sanoistakin monen rinta. TASSO. Jos ritar' oot, kuin minä, näytä se! ANTONIO. Oon kyllä, mutta tiedän, missä olen.
POLONIUS. Niin, tuumani on tämä, Ja, luullakseni, varma on se juoni: Nuo turhat virheet poikaani sa heität Kuin työssä saadun, pienen tahran vaan.
*Rebekka*. Emmekö tätä? *Rosmer*. Ajattelinhan minä tosin, että meidän kaunis, puhdas ystävyytemme joskus kyllä joutuisi tahran ja epäluulon alaiseksi. Mutta Krollia en peljännyt. Häneltä en ikinä olisi tällaista odottanut. Mutta kyllä noilta muilta, raakoine mielineen ja saastaisine silmineen. Niin niin, minulla oli kyllin syytä, kateellisesti salatessani liittoamme ihmisiltä.
Eugen meni lastenkamariin sanomaan hyvästi pikku tytöilleen. He olivat jo syöneet aamiaista ja leikkivät parhaillaan suuressa, ilmavassa lastenkamarissa, jonne aamuaurinko loi säteitään. Pikku Maille oli sattunut onnettomuus: hän oli saanut tahran esiliinaansa, ja istui nyt lapsenhoitaja-neidin sylissä, joka hieroi tahraa pois ja samalla kehoitti Maita olemaan varovaisempi toisen kerran.
"Kuulehan", jatkoi hän, "joll'ei teidän kihlaustanne kohta julaista, saa hänen maineensa tahran, jota ei hevin pestä pois. Tiedät, ettei maineesi ole paraimpia, ja teidät on nähty useasti yhdessä." "Sinun intosi, rakas Åke, saada hänet kihlatuksi toiselle, on todella liikuttava. Minun mielestäni olisit miehekkäämpi, jos koettaisit työntää minut tieltäsi!" Åke kääntyi, liikahtaen kärsimättömästi.
Niin, synnyin syytä, herjaa kantamaan mä myös sen päivän, jona heittäyivät veristymättä miehet Suomenmaan, ja ennenkuin lens' siihen luotikaan, jo Svean uljaan linnan pettäin myivät. Mut voinko murtaa minä sulut lain, anastaa ohjat kohtalon, mä heikko? Minunko nousta tuli? Minun vain? En noussut, siis niin virka tahran sain, mut vihall' älä muserra mua, veikko.»
Siinähän juuri oli isän kova koettelemus, ett'en piitannut hänen nimestään enkä rahoistaan; hänestä olin kiittämätön, kun en ymmärtänyt, mitä uhrauksia hän oli tehnyt tähteni ... mutta, minulle oli tunne, henkinen, persoonallinen suhde kaikki kaikessa... Siksi minusta tuntuu, ett'et ole niinkään paljon rikkonut minua vastaan, minun pitäisi ehkä suorastaan olla enemmän pahoillani kuin olen... Mutta isän on niin toista hänestä on hänen nimensä saanut tahran ... isä rukka..."