Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Kuin kointähti Suomen hän taivaalle nousi, kuin ehtoon ei tähtensä sammuva lie, maan tään hän on kilpi ja kalpa ja jousi, kuin kulkeekin Salliman sankean tie; kuin lyöneekin aikojen lyijyiset laineet, kuin rautainen kaartuukin kansojen yö, on vuossadat virkkava maailman maineet, mikä tääll' oli Valkean Kenraalin työ.
Hän lausui: »Rakkaus, mua kaunistava, päämiestä toista muistamaan mun käskee, min vuoks tääll' omaani niin kiitetähän. On oikein: missä toinen, siellä toinen; päämäärän saman vuoks he taistelivat, siks kunniakin sama heille tulkoon. Armeija Kristuksen, jot' ollut kallis ol' asestaa, se viiriänsä seuras hitaasti, arkana ja rivein harvoin,
Kun tunsi kuolimensa, Hän luki aarteitaan, Kaikk antoi pojallensa, Ei pikaria vaan. Hän istui atrialla, Seurassa uroitten, Tuoll' ranteen kukkulalla Linnassa isien. Tääll' kanssa ystävitten Joi maljan viimeisen, Ja pyhän pikarin sitten Hän heitti merehen. Hän näk' sen putovan, pohjaan Sen näki siirtyvän. Hän sulki silmäns; koskaan Ei juonut enähän. Kulkeva kello.
Tuo enkeliskin oli pilkakseen jo saada minut. Isän vuoksi vielä mua hävettää tuo hupsuus! DAJA. Hupsuus! Niinkuin vain tääll' ois järjen koti! Hupsuus! Hupsuus! Kun puhua ma saisin vaan! RECHA. Miks et? Sua enkö aina tarkoin kuunnellut, niin usein kuin sua uskonsankareistas halutti puhella? Ain ihailinhan sydämestäni heidän tekojaan, ain itkin heidän kärsimyksiänsä.
Kammioihin hiipinyt on kansa, seinäin, ovien ja salpain taaksi. Puiston puutkin torkkuu seisaallansa, nukkua kuin aikois ainiaaksi. Ketään kanssani ei kuulemassa, kuinka soipi hiljaisuuden taika: talviyössä kuulaan korkeassa yhtyy iankaikkisuus ja aika. Tääll' ei elämähän sido mikään, kuolo on kuin ystävä ja veli, tääll' ei mitään tehdä ihmisikään, yhtäkaikki, kuoli taikka eli.
Täällä mielikuvain kartanossa, tääll' on koti korkee toivojemme, täällä ijät istumme näin rinnan, ijät kirkkautta säteilemme. TULE Y
Ehkä toisin tehnyt oisin, sentään synninpäästön suon ma, Björniilekin saman soisin; kumppanuuden maljan juon ma. Pulma tää on hiidenmoinen, joka miettimistä antaa: esivalta tääll' on toinen, toinen kruununverot kantaa. Maa on Ryssän, voudit Ruotsin, kirkko itse pirun, luon ma yöhön yhden lujan luotsin: kuninkaan' nyt maljan juon ma.
Sä tänne johdat aikain telmehistä: Tääll' innostutat rauhan sankareita, Kun kerrot ihmeit', iki muistojas, Vaan kiroukses polttava on heitä, Jos halpan' unhoittavat toiveitas. TAKKAVALKEAN
Ne kaikki tämän talosen, tämän sulhon kyntämiä, kyntämiä, kylvämiä. "Neitokainen, nuorukainen! Tuota nyt sanon sinulle: kun tunsit talohon tulla, niin tunne talossa olla! Hyvä tääll' on mutson olla, kaunis kasvoa miniän, piossasi piimäpytty, voivatinen vallassasi. "Hyvä täss' on neien olla, kaunis kasvoa kanasen.
CHARMIANA. Tulee liian myöhään. Joutuun nyt! Se tuskin tuntuu. 1 VAHTIMIES. Hoi! Tääll' ei hyvää. Petetty on Caesar. 2 VAHTIMIES. Dolabella kutsukaa; hän tääll' on. 1 VAHTIMIES. Mitä? Tää onko kunnon työtä, Charmiana? CHARMIANA. On kunnon työtä tää ja sopivaa Niin suurten kuningasten jälkeiselle. Haa, soturi! DOLABELLA. Mit' ompi täällä? 2 VAHTIMIES. Kaikki kuolleet.
Päivän Sana
Muut Etsivät