Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Luo tultuansa Döbeln seisahtaapi, hän avoin silmin ukkoon katsahtaapi, käs' otsallaan, ja ensin hän on vait. "Olithan", lausui viimein suuttumalla, "sä Kauhajoella ja Lapualla; tämänkö palkan voitoistamme sait?" "Kenraali", näinpä lausui vastaan ukko, "täss' antamanne pyssy vielä on. Sen piippu viel' on eheä, ja lukko lyö tulta, siinä kylliks' olkohon.
Jonkun aikaa hän vaikeni, ikäänkuin huumaus olisi tehnyt hänet mykäksi, mutta hetkisen perästä hän taasen korotti äänensä: "Sinä olet täällä, Herra, ja osoitat minulle tiesi!... Kuinka, oi Kriste!... Tämänkö saatanan kaupungin, etkä Jerusalemia, Sinä tahdot tehdä pääkaupungiksesi? Näistä kyynelistä ja tästä verestäkö Sinä tahdot rakentaa seurakuntasi?
Ennenkuin kukaan vielä arvasi hänen tarkoitustaan, oli hän tarttunut kynään ja ripeällä kädellä kirjoittanut voittojen kirjan viimeiselle lehdelle: "Tukholma 24. päivänä maaliskuuta 1714." Mitä olet kirjoittanut? kuiskasi Ebba. Tämänkö päivän? Tämän päivän. Voitonko? Voiton suurimman. Entä lupauksesi? Se täytetään, jos ja milloin kreivi Bertelsköld siis vaatii.
On, Kothen, joukossas korpraali moinen, numero seitsemäs, Standaar. Häll' on jalassa saapasruoju, jalka toinen on verissä ja aivan verhoton. Pysähtyi Döbeln sillä kohtaa heti, vei käden otsaan, kulman ryppyyn veti, asua urhon harmaan katsoi vait. »Olithan», virkkoi viimein, »kera työssä, Lapuall' olit, Kauhajoella myös sä, tämänkö palkan voitoistamme sait?»
Minä puolestani uskon sokeasti sinuun! huusi joku toinen joukosta. Tahdon seurata vaikka maailman ääriin saakka sinua. Niinpä ota tämä taakka harteiltani! Kuinka? Tämänkö palkan annat minulle uskostani? Siispä et sinä usko näkevästi. Eikä hänkään ymmärtänyt sanojani. Mutta hän mutisi yhä itsekseen ja oli vihainen minulle. Taakka? sanoi hän. Minäkö yksin? Miksi eivät kaikki muut?
Tämänkö tähden hävittäisi hän kourallisen vaski-lantteja ja tulisi pilkan ja ivan esineeksi? Patras venyi heinää kasvavassa kuopassa. Tie kihisi kulkioita; suuri joukko kiiruhti jalkasin; toiset ajoivat muulilla iloisina markkinoille. Muutamat huomasivat hänet, toiset eivät katsahtaneetkaan; kulkivat vaan huolettomina sivu.
Hän mua lempi Oi, mua, uskotonta! Pois, pois se anna! DIOMEDES. Kenenkä se oli? CRESSIDA. Ei siitä väliä; nyt pois se anna! Tavata en sua huomisyönä tahdo. Diomedes, luonani äl' enää käy. THERSITES. Nyt hän hioo. Hyvä, hyvä, sieraseni! DIOMEDES. Tuon tahdon. CRESSIDA. Minkä? Tämänkö? DIOMEDES. Niin, sen. CRESSIDA. Oi, jumalat! Oi, kallis, kallis pantti!
"No, hyväinen aika kuinka eriskummallisen vilpitön te olette!... Claudiusko Ranskan sotapalveluksessa!... Tämänkö tuikikunnioitettavan saksalaisen kauppahuoneen poika!... Sehän vasta olisi saattanut sen pölkkypää-omistajan vapisemaan!... Ei, ei meissä ole hituakaan tuosta alhaisesta alkuaineesta!
Ja tämänkö miehen armoilla pitäisi minun elää? Häneltäkö pitäisi minun kerjätä kuin armoa, saada kerran nähdä lastani, jota hän, sokean rakkautensa haihduttua, on myöskin pitävä ainoastaan kerjäläisenä? Wengel sanoi minulle hänen väkensä pilkanneen hevostani, vaunujani, vanhaa viittaani. Miksi ei? mimmoinen herra, semmoiset palvelijat.
KATRI. Sinulla on oikein, lapseni, nämä tyhmät seikkailut eivät saa tärvellä hyvää aamiaistamme. Rakas vaimoni, tehkäämme sovinto. Sovittaakseni itsepintaisuuteni, lahjoitan sinulle yhden näistä saarleista. Valitse! Alfred, minä en tiedä. ALFRED. Valitse! EMMA. Mutta nyt... ALFRED. Valitse, valitse vaan! Tämänkö? Miten se sopii sinulle hyvästi!
Päivän Sana
Muut Etsivät