Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Sillon ikävyys kuin iltapaiste, Vuorten jyrkis syksy-iltana, Sydäntäni raskahaasti painoi; Immen luoksi tieni käänsin taas. Astelin mä vaivaloista tietä Neidon kirkkai kasvoi kuvaillen; Hän oil valkeuden haamu ylhäält, Jalol otsal maata polkien. Illan tulles kodon portaal seison: Allamielin impi laulelee Majas yksinään ja viskeleevi Laattialle lehtii helmastans.
Näetkös, mitä Asralle tehdään, se tehdään minullekin ja jos Asralle pahaa tehdään, niin se leikkaa sydäntäni, sillä tiedä no, mun täytyy se nyt sanoa, äitini suokoon sen mulle anteeksi haudassansa: Asra on mun sisareni!
Minulle tehty kaksoiskavallus: Mun Moab petti, sorti Israel, Möi surman suuhun Eglon lapseni, Tuon ainoan. Hän oli tytär vaan, Mut kallis mulle, liki sydäntäni. Hänestä toivoin paljon voittavani, Nyt menettänyt häness' olen kaikki. BILEAM. Ei Eglonin, vaan minun oli syy: Minua Baalak totteli, kun Kosbin Hän antoi Israelin miehelle.
Ei! ei mitkään silmät ole voineet korvata minulle niitä, jotka kerran lempivinä olivat luodut minuun, ei mikään sydän, joka on nojautunut rintaani vastaan, ole saanut omaa sydäntäni niin riemastuttavan suloisesti hurmautumaan!
Minun ei sentään ole mitään valittamista. Ijäkäs rippi-isäni on tuskin jättänyt vuodettani. Aivan alusta muutti hän sänkynsä kammiooni ja valvoi minun luonani niinkuin isä. Ja hänen sanansa lievittävät sydäntäni, samalla kuin hänen kätensä hoitavat ruumistani.
Minä tunnustan, että tuollainen saa minut raivostumaan, ja minä puhun tästä vaan sydäntäni keventääkseni enkä sanoakseni mitään uutta." Hän oli suuttunut, hän, joka muuten oli niin lempeä.
Mutta rakkain tervehdys, se, joka sydäntäni oikein ilahutti, oli se, kun joku sanoi, niinkuin usein tapahtui, tautivuoteella sekä alhaisissa että ylhäisissä kodoissa ja luostareissa: "Jumala olkoon kiitetty, nämät sanat ovat jo meidän sydämessämme. Ne ovat näyttäneet meille tien Jumalan luo; ne ovat tuottaneet meille rauhaa ja vapautta." Taikka kun toiset sanoivat: "Minun täytyy saada tuo kirja.
Neitosten piiristä astui hän esille; ujona ja punehtuen se kaunis olento polvistui minun eteen ja ojensi minulle silkkisen tyynyn päältä laakerin ja öljypuun lehdistä sekä ruusuista tehdyn seppeleen, hänen puhuessa muutamia kainoja sanoja majesteetista, kunnioituksesta ja rakkaudesta, jota puhetta en lainkaan ymmärtänyt, kaunis äänen sointu vain hivelteli korviani ja sydäntäni ... oli minusta kuin olisin tuon taivaallisen olennon jo ennen joskus nähnyt.
Ja se sama talon tytär, johonka tuo pahuuteni näytti silloin enimmän koskevan, se piti nyt huolta minusta kuin omasta veljestään. Joka kerta kun näin hänet, vihlaisi sydäntäni kuin veitsellä, sillä minä muistin, mitenkä hän minun riettaasti laulaessani oli ollut itkuun tyrehtyä.
Virostahan ne ovat alkuperäisin Korsutkin. Ei sen akka suotta olekaan Estmanneja. »Vai Saukosta, vai Saukosta, kyllä minä saukkolaiset tunnen, on oltu ennenkin asioissa ... kyllä minä toimitan ... saa luottaa, että minä toimitan.» Kajutta niin likainen kuin sikopahna, haisi mahorkalle ja ryssän saapasrasvalle, niin että sydäntäni etoi.
Päivän Sana
Muut Etsivät