Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Oi, se näky eipä mielestäni Konsa haihdu; silloin ensi kerran Povessani tulen tunsin oudon, Liekin, sytytetyn taivahasta: "Tämä Herra, pyhä Vapahtaja Ihmiskunnalle on lähetetty", Niin se kuiski ääni tunnossani, Jota ensin mielin tukehuttaa. Mutta syntieni muisto musta Särki sydäntäni, elämäni Näkyi kaikki hukkaan eletyltä. Turhuus irvisteli vastahani Joka askelella kodissani.
Ja kun kadotin hänet, Agnes, mikä olisin ollut ilman sinua!" Lujemmin sylissäni, likempänä sydäntäni, vapiseva käsi olkapäälläni, suloiset silmät loistaen minua kohden kyynelten takaa! "Minä matkustin pois, kallis Agnes, ja rakastin sinua. Minä viivyin poissa, ja rakastin sinua. Minä palasin kotiin, ja rakastin sinua!"
Sitte olen kuullut monta mainiota taideniekkaa, vaan en kertaakaan sellaista, joka niin olisi sydäntäni liikuttanut, kuin minun sokea sisar-raukkani. Sunnuntaisina kirkossa eroitti hänen äänensä, miten se heleänä ja suloisena kuului kaikkein yli; niin yksinkertaiset ja rajut, kuin metodistihymnimme ovatkin, olivat ne yhtä hyvin hänen laulaessaan niin kauniita.
Minun sydäntäni kirveli kuullessani hänen niin puhuvan äidistäni, jota hän lienee rakastanut ylitse kaikkia. Miehelleen oli äidillä ollut tuhansia rakkauden osoitteita, vaan hänen yksinäinen lapsensa oli häneltä ihan unohduksissa. Silloin näki isäni Charlottenkin. Hän nousi ja kumarsi hänelle. "Minä olen tuonut teille pikku tyttärenne takaisin", lausui hän.
Kuka se puhuu? kysäsi vanhus äkkiä muuttuneella äänellä. Minä se olen, äiti parka. Ei kukaan muu kuin Elli. Rukoilen että Jumala lohduttaisi meitä ja karkottaisi synkät ajatuksesi. Sinä olet uneksinut. Ei täällä ole mustaa miestä sisällä! Täällä on vain Elli. Taisinpa tosiaankin uneksia. Voi kuinka se uni oli kauhea; se tuntuu vieläkin jäätävän sydäntäni. Tule tänne lapseni!
Puu se heilui lehväinen Tuolla vasten puuta lehväkästä, Yksin kuljen onneton, Ei oo mulla yhtään ystäväistä. Tuul' on kylmä pohjaisen, Senkin lounattuuli lämmityttää Sydäntäni poloisen Ei voi mikään enää lievityttää. M
Tiedä siis, että vaikka oletkin haavoittanut sydäntäni, minun sydämeni sinua kohtaan tuntee ainoastaan ... anteeksiantoa." "Olen pelannut ja joutunut tappiolle," ajatteli Petronius. Caesar nousi. Neuvottelu oli lopussa. Petronius läksi kotiin, Nero ja Tigellinus menivät Poppaean atriumiin. Siellä heitä odottivat samat miehet, joita prefekti vasta oli puhutellut.
LIISA. Enpä ole vaiti, en. Onnettomuuden, sanon, saatatte Taas ankaruudella. KILPI. Minäkö arvaisin? No, mitä sitte? LIISA. Vait' olla parhain on. KILPI. Ei ollenkaan, Sun virkkaa täytyy hetkellä nyt tällä! LIISA. No niin... Hän sanoi, ett' on sydän hällä. KILPI. Ken? virka mulle, ettei murhe paina Mun sydäntäni, sano ken? LIISA. Tuo Aina.
Antakaa minulle kätenne, lapseni, kylmyys nousee yhä ylemmäksi ja sen sormi liikuttaa jo sydäntäni." Vähään aikaan hän ei voinut puhua sanaakaan, sitten hän puhui hiljaan: "Yhtä teiltä pyytäisin. Vähäisen omaisuuteni, joka oli määrätty sinulle ja Irenelle, voitte käyttää hautajaisiini.
"Sinä hämmästyt", alotti viimein äiti. "Sitä en kummeksi lainkaan. Tiedän, ett'et ole aavistanut äitisi kohtalon näin surkean olevan". "Kuinka ei isäni sitten ole sinusta huolta pitänyt?" "Voi poikaseni. Sitä ei Jumala sallinut." "Kuinka?" "Sydäntäni ahdistaa kovasti, mutta minä koetan kumminkin kertoa sinulle kaikki." Nyt kertoi äiti elämäkertansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät