Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. lokakuuta 2025
Oikein sydäntä kouristi, kun näki miehensä, ilman kauhtanaa, mekko vaan yllä ja kädet tyhjillään, vaikenevan ja kainostelevan. Joi kun joikin rahat, arvelee hän, tuhlasi kaikki jonkun maankulkijan keralla ja vielä päälle päätteeksi senkin raahasi mukaansa kotia.
Majuri R *n kihlautuminen erään pääkaupungin kaunottaren, Eevan entisen kilpailijattaren kanssa, oli yksi kevään uutisia, ja se haavoitti syvästi Eevan sydäntä.
Povari oli selittänyt hänen unensa merkitsevän, että hän ikään kuin antaisi päänsä naiselle ... naisen käänneltäväksi. Kitkerä närkästys alkoi kaivaa Sakriksen sydäntä. Nelma naurahteli: Joko tukka tai sormus... Ei tullut mitään sinä iltana visiitistä. Mutta kun pari päivää kului, ajeli Kukkelman huolellisesti partansa ... vaikka oli arki ... ja lähti kaupunkiin.
Väkivallanhan kohduss' ei koskonkaan Voi kypsyä onnen lasta. Se lapsonen lempeän lemmen on, Sopusoinnusta syntyy se vasta! Sydän järkeä, järki sydäntä Kun kuulisi herkin korvin, Niin silloin se onnenlaulua Sois maailma ehein torvin! Epäsoinnut ne silloin taukoais Ja sointua puhdast' oisi, Ja suurehen soinnun juhlahan Koko maailma yhtyä voisi.
Ja mestari ei häntä, Marketta parkaa unhottanut; laulu vaeltamassa olevasta kullasta liikkui aina ja alinomaa hänen sydämessänsä ja ajatuksissansa; ja eräänä iltana hän laski sormensa kulkemaan klaverin näppäimillä, ja niin siitä synnyn sai sävellys noihin surullisiin sanoihin, ihmeellinen, surumielinen, sydäntä liikuttava ja kuitenkin niin lapsellisen suora kuulla.
Köyhyytesi tahdomme muuttaa rikkaudeksi, murheesi iloksi. Jos olet kylmä ja viluinen, niin lämmitämme sinua rakkaudellamme, ja pimeytesi tahdomme kirkkaalla valolla valaista. Sinä, äitimme, olet jalo, siis pyydämme Jumalalta jaloja ajatuksia. Sinä olet nöyrä, siis anomme Jumalalta nöyrää sydäntä.
Kreetalta on kaikki mennyt, ei ole muuta kuin musta, kolkko elämä vain jäljellä. Jumalako näin jakaa? Ei kenelläkään maallisella isällä ole sydäntä jakaa leipää lapsijoukossaan niin, että toiset saisivat yli tarpeensa, muutamat pahimpaan nälkäänsä ja jotkut eivät ollenkaan. Sulaa vääryyttä hän tekisi, jos niin voisi tehdäkin... Jumalalta se on kuitenkin kaikki.
Hänen käsivartensa, kätensä, jalkansa värisivät ja vapisivat jonkun näkymättömän voiman vaikutuksesta nopein äkillisin nykähdyksin, ja yhtäkkiä palasi häneen jälleen tietoisuus selvänä ja sydäntä kouristavana.
Toivotonna neiti Hitaasti hiihtelee, Ja rukoileva katse Ympäri liitelee, Kuin rauhatonna lintu Armoa anelee Ja turvaa metsän puilta, Kun taivas kylmenee. Jo hämäräks' käy ilta, Ja metsä peittyy oi! Lumehen kankahilta Jo suden ääni soi. Vaan kiihtyy kylmä viima, Ja henki hyytävä Sivelee kasvopäitä Ja viiltää sydäntä.
Mutta mitä ovat nuo, kultainen lipas ja kultamalja, tuolla pimeällä alttarilla? kysyi prinsessa. Siellä! huudahti jättiläisen emo, siellä lippaassa on ainoa pelastuksesi siellä on jättiläisen sydän. Ja täynnä hekkumaa on tuo malja, josta poikani vieraitaan juottaa. Eikö sitten kannakaan jättiläinen sydäntä rinnassaan? kysyi prinsessa. Ei, se heikontaisi häntä.
Päivän Sana
Muut Etsivät