Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Sitte oli se Kalle ottanut selon siitä, että "tyttö", se oikea laulava tyttö oli suostunut koko iäkseen rupeamaan torakumppaniksi muutamalle juopolle suutarille siellä kaukana sydänmaan kaupungissa. Kun Kalle vielä asettui asumaan paikkaan, jossa "tyttökin" asui, niin hän joka kirjeessään oikein realistisesti kuvaili, "millaiseksi paradiisiksi tuo tyttö olisi sinunkin kotisi tehnyt."
Jos olette käyneet suomalaisessa sydänmaan mökissä, minne isäntä on ajanut karjansa kesäksi, niin voitte jotakuinkin kuvailla sekä majan ympäristön että sisustan. Mökin ympärillä on nurmikkoahoja, joilla karja päiväkaudet haukkaa. Karjassa on ero ja on kelloissakin kotoisiin verraten.
Siitä pälkähästä pelasti hänet Sydänmaan Jussi kumppaninensa, kiskoen hänet jotenkin armottomasti sisäpuolelle. "Tuommoinenko se mainio kello nyt on, jota ei saisi katsoakaan?" sanoi Tiitus, sittenkuin hän oli wälinpitämättömänä kuunnellut tapuliin pääsemisensä historian. "Semmoinenpa se on." "Eihän tuo näytä oikealta malmiltakaan." "Wai ei.
Kauwan ei jouduttu wäittelemään, sillä alhaalta, tuolta, jossa oli melkein pilkkosen pimeä, alkoi kuulua ruma ja hätäilewä äänen älinä. "Hyi! Herra siunatkoon, mikä siellä on? Mene Sydänmaan Jussi katsomaan, joka olet rappusten reikää lähimpänä", sanoi suntio. "En minä yksin." "No, menköön joku kumppaniksi", komensi suntio taas. He meniwät. Kaikki odottiwat pelolla ja kauhulla mitä siitä tulisi.
Pyryttäisit ihmiset ja eläimet luoliinsa ja ovet ulkoa telkitsisit, etteivät viisiin vuorokausiin ulos uskaltaisi... Niin saisinhan nähdä, että on isompansa ihmisilläkin, että on vertansa valloillakin; saisin nähdä heidät kerran taas voimiensa takaa ponnistelemassa ja kaikki kylän miehet lumiaurain ääressä äykkämässä ja tekemässä teitä, joiden eivät enää luulleet tekoa tarvitsevan; ja avuttomina saisin kuulla veturihärkäin sydänmaan taipalilla kinosten keskessä mylvivän.
Kirkko, joka on rakennettu paksuista, silittämättömistä ristihongista ja luukuilla varustettu, on tällä paikalla toinen, mutta pappila on vasta ensimmäinen. Katolisen ajan lopulla oli pienoinen sydänmaan kappeli rakennettu sille sijalle, missä nyt seisoo uusi ja isompi luterilainen kirkko.
"Miksei ... helppo tehtäwä se on sille, joka kellon perinpohjin tuntee", sanoi suntio oikein kellosepän tawalla. "Woi kun minulla olisi teidän kätenne", sanoi Sydänmaan Jussi, ihmetellen suntion taitoa. "Mitäpä siitä olisi, poika parka, hywää, kun sinulla ei kuitenkaan olisi minun päätäni", arweli suntio. "Mikä tuon kellon nimi on...? Onhan kelloillakin useinkin nimet", kysyi joku.
Kun olimme kulkeneet kirkolta noin puolentoista peninkulmaa, näkyi wasemmalta kappaleen matkan päästä talo, jonka kartanolla oli enemmän wäkeä kuin tawallista on noin sydänmaan talossa. "Mikä talo tuo on?" kysyin oppaalta melkein huomaamattani. "Se on Puute", sanoi poika huolettomasti. Minä säpsähdin. "Miksi siellä on niin paljo ihmisiä?" kysyin melkein mielen hämmästyksellä.
Asemalle tulin hyvään aikaan, kello oli puoli neljä vasta. Siinä odotin ja puhelin erään nuoren miehen kanssa joka oli käynyt sydänmaan lampiloissa linnustamassa. Sitten pääsimme ajamaan, ja yöllä saavuin kotiin". Timo liitti tähän kertomuksen Mäkeläisen saamista tiedoista, kun hän kävi asemalla ja sitä lähinnä olevassa kestikievarissa.
Jonkun kilometrin kulettuamme hyötyisää sekametsää, olemme Aittokosken rannalla, josta on vain muutamia askeleita rajalle. Aittokoski on suuri ja voimakas koski. Se kuohuu siinä aivan erikseen synkän sydänmaan sisässä. Rannalle on kyllä kerran koetettu tehdä asumus, on siinä tupaa vähän ja vähän muitakin huoneita, kaikki kuitenkin hajoamaisillaan. Pihamaa ja pieni pelto ovat aivan heinittyneet.
Päivän Sana
Muut Etsivät